Nyt on Kakamegalle sanottu hyvästit ja tutustuttu Mombasan ihmeelliseen maailmaan. Onhan tämä vain niin erilainen kuin Kakamega. Tää on paljon kostiampi ja kuumempi ku tuo toinen paikka, mut onhan tämä toki ihan eri suunnassakin :)

Kanahan se siellä kurkkii :P

Matka meni oikein lepposasti, vaikka ongelmilta ei vältytty. Lähettiin Kakamegasta aamulla sharppina klo. 8.30 bussilla kohti Nairobia. Bussin PITI olla perille 16 aikaan, mutta oltiin jo valmiiksi varauduttu että todennäköisesti menee sinne puoli kuuteen, ehkä jopa kuuteen. Meillä oli tarkoitus ostaa junaliput ykkösluokkaan, kunhan Nairobiin asti päästään. Mutta miten kävikään..

Bussi pysähteli jatkuvasti, toki aina eri asioiden vuoksi. Välillä piti moikata naapuri bussin kuskia ja raatailla mukavia. Välillä piti vaihtaa bussia kesken matkan, syystä jota ei koskaan saatu tietää. Välistä piti toki ostaa evästä, joka sitten törötti bussin ikkunalla koko loppumatkan. Lisänä toki muita ihania epämääräisiä pysähdyksiä.

Nairobiin me päästiin abouttiarallaa 18 aikaan, mutta koska oli aikamoinen ruuhka-aika me päästiin bussiasemalle vasta 18.30, jolloin olis pitäny jo junaliput olla ostettuna. Kyyti oli onneksi ajallaan, joten ei muutako tuhatta ja sataa puikkelehtien autojen välistä kohti juna-asemaa. No eihän sekään tietty menny niinkun Strömsössä.. Autoja autoja autoja, joka puolella. Ei me päästy etenemään tarpeeksi vauhdilla että oltais ajoissa ehditty. Juna-asema saavutettiin 18.50 ja juostiin Josephin kans portille, et joskos vielä ehtisi liput saaha.. Ei muutako portit nokan eestä kiinni ja sanotaan että no can do. 

Niinpä me jäätiin sitten ku nallit kalliolle keskelle Nairobin juna-asemaa. Vai jäätiinkö sitä sittenkään? Talla taas pohjaan ja autolla kohti bussiasemaa, joka järjestää yöbusseja Mombasaan. Taas päästiin lippupisteelle, jossa myytiin ei oota, bussi oli täynnä. Kyseisen bussiyhtiön tyyppi hihkasee, et hän tietää sisaryhtiön joka järjestää sammaa matkaa ja bussi ois lähösä klo. 21.00. No sinne siis, tässä vaiheessa ihan sama mitä maksaa ja millanen se bussi on, kuhan päästään Mombasaan! Matka makso 1700 KES, eli noin 15-16 euroa, ja bussina meillä oli hemmetin ahdas ja kämänen bussi. Istuttiin Inkan kans ku sillit purkissa ja tottahan toki se koko bussi tuli ihan täyteen, ettei vahingossakaan olisi voinut levittäytyä kaksille penkeille. 

Bussin piti startata tosiaan klo. 21, mutta eipä se tietty sillon mihinkään lähtenyt. Odotettiin ja odotettiin. Ja jopa kysyttiin et mikä tässä nyt kestää kun ei lähdetä. Kuulemma oli tarkotus lähtiä vasta kymmeneltä, eikä ysiltä kuten meille sanottiin ja kuten meidän bussilipuissa luki :O Matkaan me päästiin vihdoin hitusen ennen yhtätoista ja siitäpä alkokin sitten oikein vauhdikas ajomatka halki Kenian. 

Mombasa saavutettiin vihdoin ja viimein, yhteensä vuorokauden kestäneiden bussimatkojen jälkeen lauantai aamuna noin klo. 8. Akku oli tyhjänä, mut Inkan kännykässä vielä hitunen virtaa. Ei muutako soittoa taksikuskille, että heti hakemaan. Aikansa se siinäki meni, ko ei taksikuski tullu ekana oikiaan paikkaan. Mutta lopulta saatiin kyyti lautan kautta kohti Diani Beachia. <3

Hotellille saavuttiin noin 10 aikaan aamusta ja siellä kaikki toimi taas kuin rasvattu. Huone oli siisti ja päästiin heti rauhottuun ku laukut saatiin tänne raahattua. Maksulla ei ollu mitään kiirettä, vaikka normaalisti kuulemma ottavat maksut samantien ku tulevat. Liekkö oltiin sen näkösiä että suihkulle ois käyttöä ja ehkä muutaman tunnin tirsoille myös :D Alla kuvia meidän majapaikasta.

Minu sänky, verkko roikkuu yläpuolella. Inka sai tällä kertaa isomman sängyn.

Parvekekin oli meleko iso, näkkee merelleki hitusen <3

Keittiö, keittiö, keittiööö!!! Ei oo saanu tolskata keittiössä sitten  tammikuun, joten tuli tarpeeseen! :)

Huonetta, se on iso!  ^^

Eka päivä meni lähinnä rentoutuessa ja hitusen tutustuessa paikkaan. Käytiin kaupassa ja hommattiin hitunen evästä. Tarkotus oli että kokataan suurinosa ruoista ite, mutta saa nähä että miten kauan me jaksetaan tuon kaasuhellan kanssa leikkiä :) Iltapäivästä lähettiin sitten rannalle ja avot mitkä maisemat sieltä avautuikaan! Lilluttiin todella lämpimässä vedessä varmaan pari tuntia kertaheitolla. Oli niin kirkasta ja meleko tyyntäkin, että oiskai sitä voinu sinne asumaankin jäähä. <3 

Diani Beachalets, pihapiiriä

<3

Rapu :P

Lämmintä, niin lämmintä <3

Meikä kai lentäs ilimaan, jos tommosen leijan ottasin haltuun  :D

Nyt on siis neljä päivää jo takana täällä Mombasassa. Ollaan nautittu lomasta, tehty snorklailureissu ja nähty siellä kilppari, merisiiliä, merimakkaroita, erilaisia kaloja ja mahtavia koralliriuttoja. Yksi delffiinikin nähtiin ihan vilaukselta. Reissu oli oikein onnistunut ja hintansa väärtti! Huomenna meillä ois tarkotus lähtee tuohon naapuriin vähän ittiämme hemmottelleen.. Manikyyriä ja sen semmosta. ;) Kirjottelenpa taas kuhan tulee kerrottavaa! 

Alla kuvia snorklausreissulta:

Täpinöissäänkö :P

Se on muuten delffiini!

Niin kirkasta <3

Ravintolassa vähä käytiin syömäsä sea-foodia

Meijän paatti <3

Alkupalaksi taskurapua ja hummeria, pääruoaksi riisiä kookos-kalan kanssa ja jälkkäriksi tuoreita hetelmiä. :)

Paikallisen saaren kylästä.. Päiväkävelyllä.

Nii, ja vaikka täällä kivaa nyt onkin niin ei täällä nää ötökät kivoja oo.. Tänäänkin oli sisälle tunkenu tommonen alla olevassa kuvassa oleva mato!!! HYI! Ulkona noita samantyyppisiä, mustia ja punaset koivet, niin niitä on ihan sikana täällä! Ja ne on kuulema myrkyllisiä. Yhh!

Huulirasvapuikko antamasa vähän parempaa suhetta koosta : P

Jäljellä enää 8 päivää ja tää likka on taas KOTONA! <3

Läksiäiset ja orpokodissa vierailua!

Takana on vihdoinkin viimeiset harjoittelupäivät, tai sanoisinko paremminkin harjoittelun yövuorot! Tehtiin aika monta yövuoroa, jotta saatiin kaikki vaadittavat tunnit täyteen. Ihan toki sen takia, että me myös saatais nauttia parista lomasta kun tänne asti kerta ollaan tultukin. Loppusaldona mulla on 5 itsenäisesti hoidettua synnytystä, 1 episiotomia ompelu, sekä yksi episiotomialeikkaus. Kaikkea ollaan nähty kyllä, sellaisiakin asioita mitä ei välttämättä ois toivonut näkevänsäkään. Opittu on paljon ja ollaan jälleen kerran kokemusta rikkaampia kun täältä sinne kottiin päästään! Mahtava reissu kyllä takana, eikä se vielä ihan toki lopukaan. :)

Viimeinen viikonloppu on ny menny vauhilla ohitte täällä Kakamegassa. :) Ja sehän me vietettiinkin sitten läksiäisten muodossa. Pyydettiin paikalle tänne Kamadepiin vaan lähimmät ystävät ja saatiinkin sitten kaupan päälle ihan oma DJ! :P Kuunneltiin hyvää musiikkia ja nautittiin illasta, sekä tottakai toistemme seurasta. Ilta jatkuikin sitten after partyina paikallisessa baarissa nimeltä Martinis. Paikalla oli ihan hirveästi porukkaa ja meillä oli kyllä ihan sika mahtavaa! Kuviakin otettiin, ja tulipahan joku paikallinenkin valittamaan että hänestä kuvia otetaan, vaikka kyllä kaukana siitä tyypistä ne kuvat otettiin :D Mutta jotkut yrittää tuolla tavoin pummata täällä rahaa. Me vaan ollaan jo niin totuttu näihin eri tapoihin, et ei paljon peppua keikautettu sen miehen takia.

Paikalle tuli myös tottakai paikallinen rugby-joukkue ja saatiinhan me suomitytöt huomiota! Jokkainen tuli vuorollaan esittäytyyn ja ilimotti kiinnostuksensa päästä tanssimaan meijän seuraan. :P Hauskaahan se oli, täytyy myöntää. Suomiukot uskalla ees tanssimaan tullakaan ;) Ottakaa oppia! Ilta sujui siis mukavasti ja meillä oli erittäin hauskaa, ja toki haikeetakin kun tiijettiin et tuo oli meidän vika ilta täällä kavereitten seurassa. Vaikka toki tälle viikkoa vietetty aikaa myös kavereiden parissa, niin ne vaan silti päivät kuluu ja lähdön hetki koittaa pikkuhiljaa.

Tälle viikolle onkin sitten hommaa ollut enempi ja vähempi. Viimeiset yövuorot nyt siis takana, ja päästiinpähän me käymään myös meidän ihanan paikallisen kaverin kotona ja nähtiin vähän miten paikalliset täällä assuu. Syötiin todella hyvää illallista ja meikä sai pitkästä aikaa kissaakin siellä silitellä! On niin ikävä omaa karvapalloa, joka kotona odottaa! Sekä toki toista suurempaa karvakassaa on myös hirmu ikävä! <3

Me päästiin muuten vihdoin ja viimein käymään paikallisessa postitoimistossa. On sitä odoteltukin, aina kun oltais menty niin se oli joko pyhäpäivä, tai kello jo niin palijo että oli jo kerenny sulukeutua. Noh, postimerkkejä me sieltä lähettiin hakemaan, mutta lähettiinkin postista sitten kera suuren laatikon. :) Tuo laatikko sisältää lastenvaatteita, jotka sain lahjoituksena muutamilta ihmisiltä. Nuo vaatteet oli tarkoitus lahjoittaa paikalliselle orpokodille. Laatikon piti tulla suoraan tuonne Kamadepiin ja siitä kävinkin respaan sanomassa monta kertaa, että sellaista odotan.

Paketti pistetty postiin siis 19 helmikuuta ja me sitä niin odoteltiin. Kukaan ei meille oo kertonut että pakettia täällä ois, joten luultiin et se on jonnekin matkan varrelle jäänyt. Yllätys olikin aikamoinen kun Inka käski kysyä, josko se paketti kuitenkin täälläpäin olisi. Siellähän se oli kuulemma odottanu 5. maaliskuuta lähtien. : O  : O!!! Olivat soittaneet kuulemma tähän meidän respaan ja kertoneet että paketti ois noudettavissa, eihän meille tietty oltu sitä kerrottu. Niinpä vihdoin vain 5 viikon odotuksen jälkeen me se paketti ulos sieltä saatiin, lisähintaahan sille tottakai tuli, mutta menkööt! Paketti löysi perille, ja siitä lisää alempana olevassa tekstissä.

Meidän rehtori tutustutti meidät aikaa sitten yhteen naisopettajaan joka sitten lopulta pyys meidät luokseen illalliselle, koska on niin kiinnostunut Suomesta ja tahtoisi sinne tulla opiskelemaan. Niinpä me lähdettiin kohti tuntematonta tiistai iltana!! (Ei nyt ehkä ihan noin kuitenkaan ;) ) Tuli se nainen meitä vastaan Nakumatiin, josta lähdettiin Matatulla Lurambiin tai jonnekin. Ja taas nähtiin paikallinen koti. Olihan se hauska koti se. :P Siellä oli kanat kuule sisällä niinku meillä lemmikit! Pikku tipuja ja iiiisoja kanoja. Haha! Hyppivät sohvalle ja nappasivat tämän naisen tyttäreltä chapatia lautaselta! Haitanneeko tuo? :D Ilta oli oikein lepposa ja oishan tuo meidät yökylään ottanut, vaan ei me kehattu jäädä kun tekemistä oli muutenkin niin paljon, eikä me mittää tavaroita matkaan oltu otettu.

Keskiviikko, eli tämä päivä me lähettiin sit heti aamusta orpokotia kohti. Oltiin aiemmin käyty ostaan tavaroita, kuten leluja, nessuja, talkkia, pyykinpesuainetta, hammasharjoja jne. jotta ne voitais lapsukaisille lahjoittaa. Positiivinen yllätys tosiaan oli se, että se paketti vihdoin Suomesta tänne saatiin ja niin vaatteet pääsi sinne minne oli tarkoituskin :) Oli mahtava nähdä lasten ilmeet kun ne näki et saavat tavaroita. Ja olivat hyväkäytöksisiä lapsia! Kukkaan ei ottanut tavaroita kassista, ennenku me ne sieltä heille annettiin. Sydäntä riipas kun näki miten ilosia ne lapset oli, vaikka niin karuissa olosuhteissa siellä elävätkin. Osa lapsista oli mykkiä, osalla jalat halvaantuneet, mutta se elämänilo mikä niistä lähti!! Se oli uskomatonta! Osaispa itekin ottaa samanlaisen asenteen! Vaikka välillä veetuttaakin, niin elämä jatkuu!

Alla vielä kuvia hitusen ensin  läksäreistä:

Illallista syömäsä paikallises kodis, ei nyt liity läksäreihin kuitenkaan :D

Minä ja rakas ystävä Stella <3

At Martinis

Mercy ja Seho :)

Meijän hotellin tarjoilija tuli jammaileen hetkeksi :D

Ja hauskaa oli :P

Meijän DJ! :P

Ja sitten orpokodilta :

Laatikossa lastenvaatteita ja vieressä paikallisesta marketista ostettuja tavaroita :)

Nappula päiväunilla <3

Pienten puoli :)

Uteliaita nappuloita :)

Pyykinkuivausta

Söpöliini :)

Oikianpuoleinen lapsukainen saanut leikkauksen avulla kyvyn kävellä edes jotenkuten. Olisitta nähny mikä vauhti!! :)

Lapsukaiset keskeytti koulunkäynnin hetkeksi kun mentiin paikalle :)

:)

Hulavanteen ihmettelyä :)

Karkkiakin vietiin hitunen :)

Oon se minäki paikalla ollu :D

Etualalla oleva poika ei pysty kävelemään, eikä puhumaan. Mutta elämäniloa senkin edestä!

Kattokaa noita silmiä!!! :) <3