Ensimmäinen harjoittelupäivä takana, ja surkiaa oli! :D

Puoli tuntia kuvan ottamisen jälkeen tuo allas oli ihan sika täys!

Hetki taas mennyt että ei oo tullut kirjotettua mittään, mutta eipä täällä oo oikein mittää tehtykään että sen puolin ei oo kovasti kerrottavaa. Viime viikonloppu meni lepposasti vapaapäiviä viettäen. Lauantaina hengailtiin tutorin kanssa ja tehtiin illalla sitten paikallisille suomalaisia lättyjä, makeita ja suolasia J Oli muuten hyviä ja kovasti kehuja saatiin. Sunnuntaipäivä meni sitten mukavasti Golf-hotellilla, jossa pulahdeltiin välillä altaassa ja saatiin taas uutta väriä iholle. Tosin mun kroppa on tällä hetkellä aika pinkki enemmänkin ku ruskea :D Saatiin me uusia kavereitakin tuolloin, pari paikallista tyttöä, jotka opiskelee Eldoretin kaupungissa. Pitäis tavata tällä viikolla heitäkin.

Golf-hotellin allasta. On ainoa tässä kävelymatkan päässä oleva uima-allas :)

Kovat olivat odotukset tälle päivää, sillä tänään meillä nimittäin alko harjottelut paikallisessa sairaalassa. Herätys oli klo. 5.30 paikallista aikaa, ja reippaina lampsittiin koululle lääkärintakit päällä ja innokkaina odotettiin bussia saapuvaksi. Bussin oli tarkotus tulla 07.15 tai 07.30, mutta kuten jo varmaan tiedätte, paikalliseen tapaan se tulikin hiukan myöhemmin, klo. 07.40, joten sairaalassa oltiin abouttiarallaa 8 aikaan aamulla. Noh eihän siinä vielä mitään. Sairaalassa ei tietenkään ollut kukaan vastassa, vaikka niin oli puhetta edellisellä viikolla. Meni varmaan puoli tuntia, että sinne eräs opiskelija saapui ja hänkin käski vain odottaa että aloitetaan hommat. Mitäänhän siis ei voida tehdä, aina odotetaan ja kukaan ei koskaan meille mitään kerro, jollei me oikeasti ite asioista kysellä jatkuvasti.

Noh, päivä jatkui sitten niin että opettaja meidän koululta tulee ja kysyy tiukkaan sävyyn että missäs oltiin perjantaina kun ei sairaalassa näkynyt, vaikka kuulemma siellä piti olla :O Suut pyöreinä siinä tollotettiin ja saatiin lopulta sanottua, että opettajat on meille sanoneet että harjoittelu alkaa vasta maanantaina 25 päivä!  Hetken se siinä yritti vastaan väittää, vaan antoi lopulta periksi. Sen jälkeen saatiinkin sitten kuulla valitusta joltakin työntekijältä kuinka heillä ei ole aikaa ohjata opiskelijoita koko aikaa ja kuinka paljon me heidän työtään häiritään, kun eivät ehdi kirjoittaa tarvittavia asioita ennen kuin työvuoro on ohitse. Ja vain siksi, että heidän täytyy meitä ohjata. Tulipa kerta kaikkiaan mahtava fiilis tuon sanoman jälkeen että!

Näinkin mahtavan alun jälkeen päästiin lopulta lääkärinkierrolle matkaan.  Paljon mitään me ei toki ymmärretty kun meitä opiskelijoita oli yhden potilaan ympärillä varmaan valehtelematta semmonen 15 tyyppiä, joista yksi aina jotain puhui ja lääkäri tai mikä lie, sitten kommentoi. Saatiin me selville että ainakin parilla potilaalla oli anemiaa, yhdellä vauva perätilassa, yks odotti kaksosia ja jollakin oli alaselkäkipuja ja veristä vuotoa. Nämä siis kaikki raskaana olevia, jos joku ei hoksannut :D

Mitään yksityisyyttähän näillä potilailla ei ole. Osastolla on loosseja joku 4-5, joista kahdessa ensimmäisessä on potilassänkyjä semmonen 8-10, verhot olivat sentään sänkyjen välissä tässä loossissa. Nämä potilaat ovat siis sellaisia, joilla on varaa pitää vakuutusta yllä. Maksavat siis vakuutuksen kautta kulut. Loput loossit, missä ei edes niitä verhoja sänkyjen vieressä ole, ovat sitten niille, joilla ei ole varaa oikein mihinkään. Täällä joutuu itse ostamaan jopa oman potilaskansion, niin kyllä siellä sellaisiakin potilaita oli joilla ei siihenkään edes varaa ollut. Hiukan pisti säälittämään, mutta normaaliahan se täällä on.

Jokainen vierustoveri siis tietää jokaisen asiat tuolla loossissa, koska minkäänlaisia verhoja tai muita suojia ei ole. Lisäksi potilaskansiot lojuvat keskellä pöytää, josta ihan kuka tahansa voi niitä mennä lukemaan. Hieman erilaiset käytännöt potilaiden tietosuojasta täällä kuin siellä kotopuolessa. :D

Kierto käytiin lävitte suht. nopealla aikataululla, jonka jälkeen me jäätiin sitten sinne taas odottamaan että mitäs sitä sitten seuraavaksi saataisiin tehdä. Päivät ovat lyhyitä, sillä meille on suunniteltu vain 6 tunnin päiviä, eli 7-13.00 välille työvuorot. Aamupäivä oli jo pitkällä kun kierto oli ohitte. Loppuaika, eli pari tuntia me sitten vain istuttiin ja odotettiin että joskos sitä jotain tekemistä olisi. No eihän niillä ollut, joten lähdettiin sitten bussia kohti jo aiemmin kuin oli tarkoitus. 12.30 oli bussin tarkoitus lähteä sairaalalta, mutta onneksi oltiin ajoissa paikalla, sillä bussi pisti kaasun pohjaan jo klo. 12.20. Myöhästytty oltais, jos oltaisiin jääty odottelemaan työvuoron loppuun asti. Mutta hei, ei se oo niin justiinsa! :D

Päivä oli siis kaiken kaikkiaan turhauttava ja veemäinen kun mitään ei tapahtunut ja haukutkin saatiin kaupan päälle. Nyt jo fiilis toki on parempi, kun saanut levähtää ja hiukan nollata aivoja.

Toivottavasti huomenna olisi jo parempi päivä harjoittelun suhteen! Saa vaan nähdä että mitkä on suunnitelmat nyt vaalien alla. Osa porukasta sanoo että koulu sulkee ovensa 10 päiväksi, osa sanoo että joo on mahdollista suorittaa samalla harjoittelua, osa sanoo ettei ole mahdollista ja osa sanoo, että joo otetaan selvää. Joten, ei mitään tietoa mitä teemme ensi viikolla, kun ne vaalit kerta on.

Tällaista täällä tällä kertaa. Aurinko sentään paistaa, edes jotain positiivista :D

Kakamega Forest

Eilinen päivä ei taas mennyt niinkuin oli suunniteltuna. Meillä piti olla kierros Crying stonelle, mut se peruuntu, yllärii. Saatiin sitten taas yks päivä vähän semmosta vapaata, mut samapa tuo. Mukava päivä oli kyllä :)

Tänään onneksi päästiin kuitenkin sinne minne oli tarkoituskin, eli Kakamega Forestiin! Autokyyti oli pomppuista ja mutkaista pienellä tiellä, mutta perille saavuttuamme muuttuivat maisemat aika upeiksi. Edessä näkyi vaan metsää ja upeita puita, kukkia, lintuja ja pari apinaakin nähtiin kun autosa vielä istuttiin. Autosta ulos tultuamme meni tämä meidän opettaja Jasper hakemaan opasta meille. Hintaa per nokka tuli 400 KES, joka on alle 4 euroa. Ei siis paha yhtään. Oppaan perässä talsittiin sitten kaikkiaan reilu 3km. Matka alkoi metsässä kävelyllä, jonka jälkeen lähdettiin kapuamaan vuoren rinnettä ylös asti. Rankkaahan se aluksi oli kun ilmasto niin erilainen mihin tottunut, mutta ylös asti päästiin suomalaisella sisulla! Mahtavat näkymät kyllä oli! Harmi kun ei kuvaan saa sitä samaa fiilistä :)

Alaspäin tultaessa sitten nähtiin samalla lepakkoluola, joka aikanaan tehty kuulemma kullanhimon yllättäessä. Sitä en kyllä saanut selville että löytykö sitä kultaa koskaan, mutta nyt siellä on 50 metriä syvä?pitkä? luola, jonne lepakot on pesiytyneet. Luolan suulla me vaan käytiin, mulla ois taskulamppu ollut mut eipä kukaan kehdannu mennä pimeään luolaan, jossa mahdollisuus lepakon puremille ois :D

Takasin kävellessä me nähtiin sitten enemmänkin apinoita. Ainakin kolmea eri lajia, oli semmosia mustavalkeita, joilla valkoset karvat oli semmosia pitkiä :) Sit löyty joku siniapina ja vissiin paviaanejakin pari kappaletta tuli vastaan. Vielä oli kyllä semmonen pienempi apina, oisko joku kapuusi tai joku tämmönen? En tiedä, kuvia sain muutaman, mut ei niissä paljoa näy :)

Matka kesti kaikenkaikkiaan joku 4 tuntia matkoineen päivineen, joten siinähän se päivä taas hurahti nopiaa. Koululla saatiin selville että huomenna ois vielä pari orientaatioluentoa, ja toivon mukaan perjantaina aloitettais vihdoin ja viimein ne työharjoittelut! Seuraava kohokohta onkin odotettavissa viikolla 11, jolloin on tarkoitus lähteä SAFARILLE!!!!

Sitä odotellessa kuvia Kakamega forestista alla:

Näin täällä :P Ei oo niin tarkkaa noiden aseiden kans.

Papaya tree

Tee plantaasi ja meidän kuski :)

Koulun oma matatu, ja hyvin kulukee!

Pienet on rahdit pyörien päällä ^^

Mettäsä oppaan peräsä :)

Hiukka muotoutunut :)

Up to the hill

We're allmost there!

It goes on, and on, and on.....

Ja pyörällä, ei minkäänlaisia ongelmia tuommosen lastin kanssa :)

Etsi apina! :)

A little monkey :)

Mikä laji? Tunnistaako joku :)

Ja siel on usiampi apina puussa :)

Mahtava reissu siis oli kaikenkaikkiaan, vaikka apinoistakin näki vaan muutamia :)

Hakuna Matata, they say. Don't worry. :)

Sirisiaa!

Viikko on taas hurahtanut ihan siivillä. Paremmin toki kuin edellinen viikko, sillä kaikki on pysyneet terveinä!
Keskiviikon reissu siis tehtiin Sirisiaan, ja noh, pelkkää automatkaahan se päivä suurimmaksi osaksi oli. Saatiin me kuitenkin tutustuttua hiukan tulevaan harjottelupaikkaan, eli Sirisian paikalliseen sairaalaan. Siellä johtajan tai jonkun muun ylemmän tahon kanssa keskusteltiin että onko mahdollista harjoittelua suorittaa, ja hänen puolestaan ok, kunhan teemme etukäteen kirjeet siitä keitä ollaan ja mitä haluamme harjoittelun aikana tehdä. Tarkoitus on siis viettää Sirisian kylässä 10päivää, jonka aikana suoritettaisi työharjoittelua paikallisessa sairaalassa ja mahdollisuuksien mukaan kyläkätilöiden matkassa :) Tätä odotellessa! Kuvia saatiin matkasta jonkin verran joten allapa niistä muutama.

Majapaikkaa, talot ovat yleensä 3h+k+ph, eli Inkan kanssa jaettais taas yhteinen huone :)

Ulkoapäin mökkeröitä Ei tartte savimajassa nukkua :P

Paljon on korkeuseroja. Mukavia lenkkejä tulee jos kävelemään lähtee :)

Keittiötä, tai noh, ruokailutilaa. Meille tehtäis valmiiksi kaikki ruoat. Onneksi. :) Toiv. on hyvvää.

Tie sairaalaan

En oikein saanu selvää et oliko tuo talo opiskelijoille vai?

Pihapiiriä :)

Yllä siis pätkää Sirisiasta :) Lisää kuvia toki tulee kuhan sinne päästään!

Loppuviikolla tuli sitten taas istuttua koulunpenkillä ja opiskeltua swahilia! Hirviä tahti ja vauhti ja arvaatte varmaan ettei meikäläisen aivotoiminnalla saaha tommosella tahdilla muistiin painettua paljon mitään! Noh, toivottavasti tässä 3 kk aikana oppisi edes hiukan kommunikoimaan swahilinkielellä :)

Koulussamme on skills lab, joka on tuttu myös OAMKin oppilaille, täällä se on toki hiukan erilainen. Allapa kuvia. :)

Kätilöille reenilantioita :)

Jos joku keksii mikä tuon oikeassa yläreunassa olevan möllykän tarkoitus on niin hihkaskaa mullekin! :)

Nukkeja, nää oli vielä ihan siistin näkösiä. Pari pelottavaakin löytyi :)

Basic anatomy

Ja hiukka koulun pihapiiriä ja lämpöistä tunnelmaa:

Eräs aamu tällä viikkoa, vai oliko peräti edellistä viikonloppua saatiin kuulla hiukka ihme ääniä tuolta takapihalta. Kuulosti ihan siltä kuin ois ollu pikkunorsu joka huutaa törötteli. Ei se tainnu norsu olla kuitenkaan. Takapihalta nimittäin löytyi seuraavanlainen tilanne:

En tiijä että meidän lihatko ne tuolla kuumassa paahtavassa auringossa lillui koko päivän, mutta ei ehkä ihan heti tee mieli syödä täällä naudanlihaa. Muutoinkin kun kävelee tuolla "toreilla" niin siellä myydään paistettua ja raakaa kalaa, jotka siis tosiaan paahtavassa auringossa pitkin päivää mureutuu. Nomnom! Aivan varmasti on hyvvää. Tuoksuko niin huumaava, suorastaan sellaista pilaantunutta kalanhajua. Muutoinkin siellä toreilla myydään kaikkea mahdollista elintarviketta, mut paikalliset toki niitä ostaa. Ei se oo niin justiinsa vaikka joku herkästi pilaantuva kala siinä päivän on maannut. :D

Viikonloppuna oli viimeset swahilintunnit, joten ensi viikko paneudutaankin sitten muihin hommiin. Toivon mukaan päästään jo ensiviikon torstaina aloittaan harjoittelut paikallisessa sairaalassa, mut kenian tavat tuntien, epäilen!

Saatiin muuten eilen lähetettyä viestiä safarista ja Mombasan reissusta, joten niistä lisää kunhan mekin jotain infoa saadaan!

Kwaheri!

Vihdoin ja viimein oli eka kunnon koulupäivä koululla! Aamu alkoi kyllä mitä oudoimmin optometristeille tarkoitetulla luennolla, mutta eipä sen väliä kunhan oli edes jotain tekemistä. J Päivä jatkui sitten Pastori Kiziton pitämällä luennolla Kenialaisesta kulttuurista. Oli oikein mukava pastori ja rento sellainen! Kertoi minkälaiset tavat Kenialaisilla on, ja ettei pidä säikähtää vaikka saattavat iholle asti tulla. Se nyt vaan on heidän tapansa. Luennon jälkeen lähdettiin sitten pastorin matkaan kun hän halusi meille hieman paikkoja näyttää. Eipä meille oltu muutakaan ohjelmaa luvattu, joten ilman muuta mentiin. Hän näytti meille oman kirkkonsa, joka on pari vuotta sitten valmistunut ja on muuten mahtavan kokonen ja näkönen kirkko! Lisäksi juotiin päiväteet ja limpparit sen omalla asunnolla, jonne on kuulemma aina lupa mennä jos siltä tuntuu. J 

Hetken huilattuamme lähdettiin vielä käymään paikallisessa orpokodissa ja alakoulussa. Voi niitä lapsia ja niiden ilmeitä ku ne meidät Mzungut näki! Jokkainen melkein tuli kätteleen tai muutoin kosketteleen. Huusivat kovasti ja olivat erittäin erittäin iloisia ku meidät näki. J Oli aivan mahtavaa katsoa niitä pieniä nappisilmiä ja uteliaita katseita. Erityisesti kun ne bongas minun ja Inkan kielikorut, niin avot mikä huuto ja osoittelu siitä syntyi :D Eihän me keritty kauaa noissa paikoissa olla, eikä kuvia vielä todellakaan kehdannut ottaa, mutta kunhan päästään uudelleen niin sitten lisää informaatiota kuvien kera!

Koululle kun päästiin takaisin tuon orpokotireissun jälkeen, niin aloiteltiin Kiswahilin kielen opiskeluita J Oli mahtavaa saaha hiukka informaatiota miten kieltä puhutaan ja mitä äänteitä käytetään, ja toki sanojakin jäi jo muutamia päähän. Kielen opiskelu jatkuu nyt ensi viikolle asti, joten eiköhän sitä jotain osaa viikon päästä jo sanoakin! Koululta kun lähdettiin saatiin viikko-ohjelmat ensiviikon keskiviikolle asti! Wuhuu! On sitä odoteltukin J

Ohjelma on seuraavanlainen:

Wednesday: Trip to Sirisia Sub-District Hospital

Thursday: Kiswahili, General information about Kenya, Introduction to Sports Sciences

Friday: Kiswahili, Students Affairs, Health Systems (Local and International)

Monday: Kiswahili, Tropical Diseases

Tuesday: Tour to Kakamega Provincial General Hospital, Kiswahili, Guided tour to Crying Stones

Wednesday: TOUR TO KAKAMEGA FOREST

Tulossa siis oikein mahtava viikko! Toivottavasti pitää aikataulut suurin piirtein paikkaansa. Kellonajatkin toki laitettu, vaan niistä nyt en menisi vannomaan että ovat ajallaan ;)

Huomenna lisää infoa ja kuvia kunhan tuolta Sirisiasta päästään takaisin! J

Hiukka terveisiä

Viikkoon en oo kirjoittanut, mutta siihen on syynsäkin. Tiistaina ruvettiin osa porukasta sairastelleen ja piti käydä jokkaisen vuorollaan meidän yliopiston oman lääkärin juttusilla, jotta saatais hiukka selville mikä meitä vaivaa. Ensimmäisenä vietiin sosionomiopiskelija, jolle määrättiin malaria-lääkitys, vaikkei selvää malariaa hällä todettukaan. Myöhemmin iltapäivästä rupesi minulla ja Inkalla nouseen kuume, joten me mentiin sitten seuraavana sinne lääkärin juttusille. Mulla löyty malariasoluja verestä, joten luultiin että sitä se nyt sitten vissiin kaikilla on. Kovasti toki mietitytti, sillä oltiin oltu maassa vasta 4 päivää, joten itämisaika olisi aivan liian lyhyt. Malarialääkkeet saatiin ja luultiin että sillä menis ohitte. Olotila ei seuraavana päivänä ollu sen parempi, kuume toki laskussa, mutta nyt sosionomiopiskelijalla iski sen verran heikko olo että päätettiin sit lähtee viemään sitä ihan sairaalaan asti. Kisumuun me sitten matkattiin puolikuntoisina todella mahtavassa ambulanssissa ja aivan täydellisillä suorilla asfalttiteillä, no ehkei nyt kuitenkaan. Ambulanssin virkaa toimitti paku, jossa takapenkkeinä oli yhdet paarit ja pari penkkiä. Tasoja oli muutama, tavaroita ei sitten mitään. Tiet olivat tuttua hiekkatietä, välissä toki asfaltoituja, mutta kovasti mutkaisia ja huonokuntoisia anyway. Voitte kuvitella millaista vauhtia posotettiin sillä autolla menemään.

Paarit, oli niissä sentään turvavyö :)

Yliopiston oma ambulanssi, liekkö nuo pillit ees toimi :D

Sairaalaan päästyämme molemmat sosionomiopiskelijat jäi sitten sairaalaan ja minä ja Inka lähdettiin takasi kohti Kakamegaa, kun ei sinne sairaalaan voinut yöksikään jäädä. Näytti kyllä aseptiikka ja välineistö ihan asianmukaisilta, että uskallettiin tää meijän neiti sinne jättää. Muuta nyt ei olla tehtykään viime viikon aikana kun levähdelty ja matkustettu Kakamega-Kisumu väliä. Olotila välillä parempi ja välillä heikompi. Kuumetta ei enää sen yhden päivän jälkeen ollut, mutta mulla iski vielä vatsatautia ja tulihan tuota oksenneltuakin muutamaan otteeseen. Kuitenkin päästiin jalkeille asti ja pystyttiin kaupassa käymään, et saadaan vettä ja ruokaa. Kummasti ei nuo paikalliset rasvaruoat maistuneet. Eikä muuten maistu vieläkää kovin hyvältä!

Heini (sosionomiopiskelija) haettiin takasin kotiin perjantaina. Sekin oli kyllä yhenlainen päivä että. Aamusta heti 9 aikaan mentiin koululle et nyt lähetään neiti hakeen kotiin, tai vähintään viemään hälle hiukan vaatteita ja omia tavaroita. Eihän asiat toki mene niinkuin suunniteltiin, vaan perinteiseen Kenialaiseen tapaan me päästiin liikkeelle vasta klo 13 jälkeen. Toki sitä ennen meille jo ehdittiin sanoa, ettei me sinne mennä ollenkaan jos Heini ei kotiin pääse. Noh, lopulta liikkeelle lähdettyämme päästiin istuskelemaan vaihteeksi yliopiston omaan bussiin, joka oli oikein näppärä pikkubussi. :) Siinä oli jopa oikeasti ihan mukava istua, vaikka tiet ei nyt kummoset olleetkaan. Sairaalaan päästiin sitten joskus ennen kolmea, ja käytiin Heiniä moikkaamassa. Hän kertoikin sit et lääkäri antoi luvan lähteä kotiin ja pääsis lähteen siinä klo 16 aikaan iltapäivästä, joten ei muutako odottelua sit meille. Syökästiin hiukan evästä paikallisessa sairaalan kahviossa ja odoteltiin paahtavassa auringonpaisteessa että kello löis tasan 16. Nopiaahan se aika meni, mutta ylläriii, mitään ei tapahtunut klo. 16. Aikaa kului ja opettajatkin jo rupesivat hermostumaan että mikä on homman nimi. Kävivät monta kertaa juttelemassa paikan sairaanhoitajille että hoppua nyt. Meillehän on toitotettu koko ajan että viimeistään klo. 18 huoneissa, ettei malariasääsket tuu ja muutenkin oman turvallisuuden takia olisi hyvä olla huoneissa tuon jälkeen.

Lopulta pitkien odottelujen ja hoputtamisten jälkeen päästiin lähtemään kohti Kakamegaa koko konkkaronkka. Saavuttiin guest housille vihdoin ja viimein hiukan ennen klo 19. Ei muutako vauhdilla huoneisiin ja suihkun kautta unta palloon. Väsytti jokaista, vaikkei varsinaisesti mitään oltu tehtykään.

Lauantaina mun ja Inkan olotila olikin jo paljon parempi, mitä nyt vielä mulla vatsan kanssa oli ongelmia. Oli tarkoitus tavata meidän Suomalainen opettaja Golf-hotellilla, joten lähdettiin valumaan sinne jo aiemmin, joskos ehtisi hiukan vaikka aurinkoakin ottaa ennen tapaamista. Heini jäi vielä huoneeseen levähtelemään ja Anni tuli myöhemmin tapaamiseen sinne Golf-hotellille. Tapaaminen sujui mukavissa merkeissä ja saatiin hiukan vinkkejä ja neuvoja koskien tätä vaihtoa, sekä toki safarireissuja, Mombasan retkeä ja majoituspaikkoja. Arvatkaa rupesiko mielikuvitus laukkaamaan kun opettaja kuvaili kuinka meillä voisi olla Mombasassa niin sanotusti oma pätkä valkoista hiekkarantaa, ilman satoja turisteja ja meri siintäisi nokan alla. Voisi pulahtaa uimaan vaikka heti sängystä herättyään, eikä tarvitsisi murehtia kalliita turistihintoja jne. :) Nice nice!

Tapaamisen jälkeen päätettiin vielä Inkan kanssa jäähä altaille makoilemaan. Uimaankin uskallettiin. Oli oikein mukava iltapäivä altaalla. Rusketusta (tai noh, palamista) tuli kyllä ja pari uutta tuttavuuttakin saatiin kun vielä myös sunnuntaina koko päivä hilluttiin siellä altailla :)

Nyt on siis viikko jo melkein kulunut kun nuo sairastelut aloteltiin, muut rupee oleen jo kondiksessa mut mulla edelleen vattaongelmia. Ollut nyt siis jo viikon. Imodiumia pari krt otettu, ei selvää hyötyä. Särkylääkkeitä tuli syötyä sillon alussa monta kertaa päivässä, mut nyt on nekin lopetettu. Floridralia tuli juotua muutamaan otteeseen pahimpina aikoina, kun ei pysynyt ees ruoat sisällä. Tänään sitten opettajat, sekä nää paikalliset että meidän Suomi-ope ehotti jos kokeilisin Flagylia siihen. 5 päivän kuuri 1tbl x 3 vuorokaudessa. Joten apteekin kautta sitten kotio päivällä mentiin. Toivotaan että siitä löytyis vihdoinkin apu tähän oloon!

Koulussahan me ei saatu taas mitään aikaseksi. Oli tarkoitus käydä pääkampuksella ja tutustua uusiin ihmisiin. Vaan eheeii. Siellä me kuunneltiin meijän open pitämä luento ja sit porukka olikin et joo, nähään huomenna. O_o Ööö, ok.

Toivotaan että nyt sitten huomenna päästäis vihdoin ja viimein pääkampukselle ja päästäis kunnolla aloittaan orientaatiot, sekä tietty suunnitteleen hiukan meijän tulevia harjoitteluja! Keskiviikkona on tarkotus lähtee käymään päivä visiitillä Sirisiassa, joskos sielläkin osa harjoittelusta haluttaisiin suorittaa.

Sitä odotellessa

Virpi

Ja huoneen vaihtohon!

Kun oltiin tarpeeksi kauan valiteltu erinäisistä asioista, kuten tuosta suihkusta kun ei lämmintä vettä tuu, niin päättivät nämä hotellin tyypit sitten antaa meille suosiolla uuden huoneen :) Nyt on tilavampi huone käytössä ja hanastakin kuulemma lämmintä vettä tulee. Tosin huonopuoli on, että meillä on tuolla vessassa amme, jota ei kyllä kovin mielellään käyttäis, plus sitten se että ainakin tuosa ammeen päätyssä oleva hana on jo rikki valmiiksi. Jäi se suutin osa käteen kun sitä testasi. Ja vessan lavuaarin hana liikkuu siihen malliin, et joku kaunis päivä se varmaan lähtee siitä lentoon kun sitä hipasee.

Ihana värimaailma, sopii tosi hyvin yhteen ;)

Tässäpä taas yksi tapa käyttää jesaria. :) Oli pakko laittaa ikkunan raot umpeen kun ei tuota ikkunaa kiinni saanut. Minähän en malariaa tartuta tommosen takia itteeni! :)









Muutoin on päivä mennyt oikein lepposasti. Mitä nyt olisi voinut olla hiukan enemmän toimintaa ja tekemistä. Käytiin sitten ajankuluksi hiukan shoppailemassa. Inka löysi 3 hienoa mekkoa itellensä, minä en löytänyt nyt mitään itelleni sopivaa. Mutta onhan tässä vielä onneksi aikaa :)
Huomenna mennään koululle uudelleen ja toivon mukaan saataisiin itsellemme hiukan aikatauluja, että mitä kursseja sitä suoritettaisiin ja milloin. Ja vieläpä sen, että missähän sairaalassa me se harjoittelu suoritettaisiin. :) Siitä lisää myöhemmin, kunhan saamme itsekin ne tietoomme.

Ja lopuksi vielä lyhyt Kiswahilin oppitunti: Habari Gani = Mitä kuuluu? Nzuri = Hyvin menee, hyvää kuuluu!


- Virpi