Hiukka terveisiä

Viikkoon en oo kirjoittanut, mutta siihen on syynsäkin. Tiistaina ruvettiin osa porukasta sairastelleen ja piti käydä jokkaisen vuorollaan meidän yliopiston oman lääkärin juttusilla, jotta saatais hiukka selville mikä meitä vaivaa. Ensimmäisenä vietiin sosionomiopiskelija, jolle määrättiin malaria-lääkitys, vaikkei selvää malariaa hällä todettukaan. Myöhemmin iltapäivästä rupesi minulla ja Inkalla nouseen kuume, joten me mentiin sitten seuraavana sinne lääkärin juttusille. Mulla löyty malariasoluja verestä, joten luultiin että sitä se nyt sitten vissiin kaikilla on. Kovasti toki mietitytti, sillä oltiin oltu maassa vasta 4 päivää, joten itämisaika olisi aivan liian lyhyt. Malarialääkkeet saatiin ja luultiin että sillä menis ohitte. Olotila ei seuraavana päivänä ollu sen parempi, kuume toki laskussa, mutta nyt sosionomiopiskelijalla iski sen verran heikko olo että päätettiin sit lähtee viemään sitä ihan sairaalaan asti. Kisumuun me sitten matkattiin puolikuntoisina todella mahtavassa ambulanssissa ja aivan täydellisillä suorilla asfalttiteillä, no ehkei nyt kuitenkaan. Ambulanssin virkaa toimitti paku, jossa takapenkkeinä oli yhdet paarit ja pari penkkiä. Tasoja oli muutama, tavaroita ei sitten mitään. Tiet olivat tuttua hiekkatietä, välissä toki asfaltoituja, mutta kovasti mutkaisia ja huonokuntoisia anyway. Voitte kuvitella millaista vauhtia posotettiin sillä autolla menemään.

Paarit, oli niissä sentään turvavyö :)

Yliopiston oma ambulanssi, liekkö nuo pillit ees toimi :D

Sairaalaan päästyämme molemmat sosionomiopiskelijat jäi sitten sairaalaan ja minä ja Inka lähdettiin takasi kohti Kakamegaa, kun ei sinne sairaalaan voinut yöksikään jäädä. Näytti kyllä aseptiikka ja välineistö ihan asianmukaisilta, että uskallettiin tää meijän neiti sinne jättää. Muuta nyt ei olla tehtykään viime viikon aikana kun levähdelty ja matkustettu Kakamega-Kisumu väliä. Olotila välillä parempi ja välillä heikompi. Kuumetta ei enää sen yhden päivän jälkeen ollut, mutta mulla iski vielä vatsatautia ja tulihan tuota oksenneltuakin muutamaan otteeseen. Kuitenkin päästiin jalkeille asti ja pystyttiin kaupassa käymään, et saadaan vettä ja ruokaa. Kummasti ei nuo paikalliset rasvaruoat maistuneet. Eikä muuten maistu vieläkää kovin hyvältä!

Heini (sosionomiopiskelija) haettiin takasin kotiin perjantaina. Sekin oli kyllä yhenlainen päivä että. Aamusta heti 9 aikaan mentiin koululle et nyt lähetään neiti hakeen kotiin, tai vähintään viemään hälle hiukan vaatteita ja omia tavaroita. Eihän asiat toki mene niinkuin suunniteltiin, vaan perinteiseen Kenialaiseen tapaan me päästiin liikkeelle vasta klo 13 jälkeen. Toki sitä ennen meille jo ehdittiin sanoa, ettei me sinne mennä ollenkaan jos Heini ei kotiin pääse. Noh, lopulta liikkeelle lähdettyämme päästiin istuskelemaan vaihteeksi yliopiston omaan bussiin, joka oli oikein näppärä pikkubussi. :) Siinä oli jopa oikeasti ihan mukava istua, vaikka tiet ei nyt kummoset olleetkaan. Sairaalaan päästiin sitten joskus ennen kolmea, ja käytiin Heiniä moikkaamassa. Hän kertoikin sit et lääkäri antoi luvan lähteä kotiin ja pääsis lähteen siinä klo 16 aikaan iltapäivästä, joten ei muutako odottelua sit meille. Syökästiin hiukan evästä paikallisessa sairaalan kahviossa ja odoteltiin paahtavassa auringonpaisteessa että kello löis tasan 16. Nopiaahan se aika meni, mutta ylläriii, mitään ei tapahtunut klo. 16. Aikaa kului ja opettajatkin jo rupesivat hermostumaan että mikä on homman nimi. Kävivät monta kertaa juttelemassa paikan sairaanhoitajille että hoppua nyt. Meillehän on toitotettu koko ajan että viimeistään klo. 18 huoneissa, ettei malariasääsket tuu ja muutenkin oman turvallisuuden takia olisi hyvä olla huoneissa tuon jälkeen.

Lopulta pitkien odottelujen ja hoputtamisten jälkeen päästiin lähtemään kohti Kakamegaa koko konkkaronkka. Saavuttiin guest housille vihdoin ja viimein hiukan ennen klo 19. Ei muutako vauhdilla huoneisiin ja suihkun kautta unta palloon. Väsytti jokaista, vaikkei varsinaisesti mitään oltu tehtykään.

Lauantaina mun ja Inkan olotila olikin jo paljon parempi, mitä nyt vielä mulla vatsan kanssa oli ongelmia. Oli tarkoitus tavata meidän Suomalainen opettaja Golf-hotellilla, joten lähdettiin valumaan sinne jo aiemmin, joskos ehtisi hiukan vaikka aurinkoakin ottaa ennen tapaamista. Heini jäi vielä huoneeseen levähtelemään ja Anni tuli myöhemmin tapaamiseen sinne Golf-hotellille. Tapaaminen sujui mukavissa merkeissä ja saatiin hiukan vinkkejä ja neuvoja koskien tätä vaihtoa, sekä toki safarireissuja, Mombasan retkeä ja majoituspaikkoja. Arvatkaa rupesiko mielikuvitus laukkaamaan kun opettaja kuvaili kuinka meillä voisi olla Mombasassa niin sanotusti oma pätkä valkoista hiekkarantaa, ilman satoja turisteja ja meri siintäisi nokan alla. Voisi pulahtaa uimaan vaikka heti sängystä herättyään, eikä tarvitsisi murehtia kalliita turistihintoja jne. :) Nice nice!

Tapaamisen jälkeen päätettiin vielä Inkan kanssa jäähä altaille makoilemaan. Uimaankin uskallettiin. Oli oikein mukava iltapäivä altaalla. Rusketusta (tai noh, palamista) tuli kyllä ja pari uutta tuttavuuttakin saatiin kun vielä myös sunnuntaina koko päivä hilluttiin siellä altailla :)

Nyt on siis viikko jo melkein kulunut kun nuo sairastelut aloteltiin, muut rupee oleen jo kondiksessa mut mulla edelleen vattaongelmia. Ollut nyt siis jo viikon. Imodiumia pari krt otettu, ei selvää hyötyä. Särkylääkkeitä tuli syötyä sillon alussa monta kertaa päivässä, mut nyt on nekin lopetettu. Floridralia tuli juotua muutamaan otteeseen pahimpina aikoina, kun ei pysynyt ees ruoat sisällä. Tänään sitten opettajat, sekä nää paikalliset että meidän Suomi-ope ehotti jos kokeilisin Flagylia siihen. 5 päivän kuuri 1tbl x 3 vuorokaudessa. Joten apteekin kautta sitten kotio päivällä mentiin. Toivotaan että siitä löytyis vihdoinkin apu tähän oloon!

Koulussahan me ei saatu taas mitään aikaseksi. Oli tarkoitus käydä pääkampuksella ja tutustua uusiin ihmisiin. Vaan eheeii. Siellä me kuunneltiin meijän open pitämä luento ja sit porukka olikin et joo, nähään huomenna. O_o Ööö, ok.

Toivotaan että nyt sitten huomenna päästäis vihdoin ja viimein pääkampukselle ja päästäis kunnolla aloittaan orientaatiot, sekä tietty suunnitteleen hiukan meijän tulevia harjoitteluja! Keskiviikkona on tarkotus lähtee käymään päivä visiitillä Sirisiassa, joskos sielläkin osa harjoittelusta haluttaisiin suorittaa.

Sitä odotellessa

Virpi