Safari ja Lake Nakuru

Uskomatonta, mutta totta! Ei voi kyllä edes sanoin kuvailla kuinka upeaa täällä on ollut. Aivan ehdottomasti parasta mitä tällä matkalla on ollut on tämä safarireissu! Vaikka muutoinkin on ollut mahtavaa kokea uusia asioita ja tutustua uusiin ihmisiin, niin tätä kokemusta ei kyllä hevin voiteta :)

Ensimmäisen päivän saaliina safarilta on loputon määrä erilaisia eläinlajeja ja vajaa 400 kuvaa todisteena siitä. Tavoitteena oli tälle reissulle, että nähtäisiin the BIG FIVE, ja tämän päivän ansiosta ollaan nähty jo 4/5. Enää sarvikuono vain puuttuu :D Kaiken huippu oli se, että nähtiin leopardi, joka söi saalistaan korkealla puussa. Kuvia saatiin, mutta todella huonolaatuisia, koska puusto peitti suurimman osan koko elukasta.

Matkalla nähtiin muun muassa elefantteja, kirahveja, gnuita, puhveleita, strutseja, pikku paskiaisia (oikeasti, lintuja nimeltä bastards), gaselleja, antilooppeja, leijona, seeproja, toki se leopardi, kruunuhaikaroita, sekä liuta muita lintuja. Ensimmäinen päivä oli siis oikein voitokas. Huomenna menemme sitten sellaiselle paikalle, jossa on mahdollisuus bongata virtahepoja, alligaattoreita ja toki niitä sarvikuonojakin, jos oikein hyvä tuuri käy.

Majoituspaikkana meillä toimi Enchoro Wildlife Camp. Siellä oli oikein mukavat majoitustilat, vaikka majoitus tapahtukin niin sanotusti teltoissa. Kyseiset teltat on kuitenkin rakennettu betonin päälle, ja kattokin meiltä löyty, joka suojaa enimmiltä sateilta jos huonompi tuuri käy. Kyseisestä teltasta löytyy siis sängyt, vessat, suihkut ja lavuaari käsienpesua varten. Ei ollenkaan paha paikka öitänsä viettää! Sääskiverkot toki myös sänkyjen yläpuolella. Nyt jouduttiin vaan Inkan kanssa nukkuun siskonpedissä, koska sääskiverkkoja ei ollu ku yksi ison sängyn yläpuolella. Vaan haitanneeko tuo. :D Onhan tässä jo 2 kuukautta oltu yhessä 24/7.

Toisena päivänä lähdimme heti aamusta safariajelulle, jotta ehdittäisiin koko päivä viettää savanneilla ja mahdollisesti löytää taas uusia eläimiä kokoelmiimme. Tänä päivänä näimme toki tuttuja ja turvallisia elukoita, mutta uutena myös gepardeja ja pahkasikoja, sekä virtahepoja. Päivä oli mahtava! Syötiin pikniktyylillä eväät joen varrella, jossa virtahevot käyskenteli tyytyväisenä. Lisäksi toki apinat pyöri ympärillä yrittäen saaha meiltä evästä. Yhdeltä ryhmältä onnistuivatkin pöllimään pari banaania :D. Päivä oli taas oikein onnistunut ja kuviakin tuli vajaat 500 otettua. Kaikkea en toki voi tähän laittaa, mutta muutamat hyvät kuvat näytiksi.

Kolmantena päivänä lähdimme heti aamusta ennen auringonnousua ajelemaan savannille, jotta meillä olisi paremmat tsäänssit löytää leijonia. Niitä kyllä löydettiinkin, mutta olivat niin kaukana, ettei kunnon kuvia saatu. Aamuajelun jälkeen aamupalalle ja oli aika sanoa hyvästit majapaikalle. Mahtava henkilökunta ja oikein maittavat ruoat! Ei olisi parempaa voitu saada. Aamupalan jälkeen lähdimme vielä järviajelulle jonnekin päin Narok-Nakurua, jonka jälkeen matka jatkui kohti Lake Nakuru National Parkkia. Koko päivä meillä meni ajellessa, koska pysähdyimme aika monesti erinäisten asioiden takia. Välistä vessahätää, välistä kahvitaukoja, välistä toki ostoksille! Haha! Saavuttiin lopulta hotellille siinä klo. 19 jäläkeen, jossa sisäänkirjaus ja saman tien illalliselle ja nukkumaan. Mukavat huoneet oli kyllä ja oli mahtavaa päästä kunnon suihkuun. Oppaalle kyllä todellakin nostan hattua, kun oli järjestänyt hyvän tasoiset majoitukset ja ruoat meille! Kaikki muut kuuluivat siis safarin hintaan, paitsi juomat ja ostokset.

Neljäntenä päivänä suuntasimme ahterimme kohti Lake Nakurun National Parkia, siellä oli tavoitteena bongata sarvikuonot, jotta saataisiin se kuuluisa THE BIG FIVE täyteen! Aamupäivä meni lähinnä bongatessa kaikkea muuta kuin sitä mitä lähdettiin ettimään, mutta mukavaa oli. Sarvikuonot saatiin vihdoin bongattua pitkän etsinnän jälkeen, joten all of The Big Five has been spotted! :) Ruokailu tapahtui taas ihanasti luonnon keskellä, ei niin puhtaan, mutta ihanan vesiputouksen juurella  <3

Lopulta iltapäivästä lähdimme ajamaan kohti Nairobia, väsyneinä, mutta onnesta soikeina! Mahtava reissu takana ja oikein ammattitaitoset ja mukavat oppaat seuranamme. Saavuttiin Nairobiin illasta hieman jälkeen klo 18, jolloin taas hotelliin sisäänkirjaus ja ravintolaa ettimään. Saatiin syötyä ja palattua takasin hotelliin ennenku pimeys iski. Ei tarvinnut kauaa houkutella nukkumattia, kun sänkyyn asti pääsi. :D

Hotellina on nyt siis Kipepeo niminen hotelli, mukava ja fiksu kyllä. Hintatasoltaan oikein sopiva meidän budjetille. Tarkoitus oli viettää täällä vain pari yötä, mutta sattuneista syistä emme saaneet bussilippuja perjantaille, joten joudumme jäämään tänne vielä yhdeksi yöksi. Se nyt ei haittaa meitä, mutta kummasti se lompakko kevenee kun pääsee shoppailemaan tuliaisia sun muita kivoja juttuja :D

Huomenna jatkuu matka kohti Kakamegaa. Bussiyhtiönä toimii EasyCoach niminen yhtiö, joka on kans ihan fiksu ja luotettava. Hintaa matkalle Nairobi-Kakamega tuli 1400KES per nokka, eli abouttiarallaa 13euroa, ja kilometrejä on 360km. Ei paha ollenkaan.

Tässä näin lyhyesti kuulumiset! Asiaa on vaikka millä mitalla, mutta katotaan saanko tulostettua sitä kunnolliseksi tekstiksi :D

Oikein makosaa pääsiäistä teille kaikille! <3 alla vielä kuvia matkasta:

Enchoro Wild Life campingistä

Niinku ois laps päästetty karkkikauppaan :D

Gnu elukka.. 

Seeprat. Ohan ne kauniita elukoita :)

Kirahveja oli vaikka millä mitalla :)

Maasai Mara kauppias, kova oli yritys saaha tavaroita myytyä

Jellona number 1

Cheetah :) 

Inana <3

Auringonnousua

Veneajelulle menosa :)

Kattokaa ny noita nappuloita <3

Sarvikuono se sielä on :P

<3

Kaks apinaa :P

To the SAFARI!! And other things.. :)

Pahoittelen jo alkuunsa, että tähän päivitykseen en kuvia saa nyt laitettua, mutta liitän ne myöhemmin tähän tekstiin. :)

Viikko on taas kohta takana ja mitäs ollaan saatu aikaseksi. No eipä paljon mitään. Harjoittelussa en ole päässyt ulosauttoja suorittamaan, koska paikanpäällä on ollut taas vaihteeksi ihan uskomaton määrä paikallisia opiskelijoita. Ei se mua toisaalta hirveästi haittaa, koska kuitenkin näen synnytyksiä päivittäin ja näen miten paikalliset ne tilanteet hoitaa. Toki hitusen jo syyhyttää päästä Suomenpäässä taas synnärille harjoitteluun, ja näyttää että kyllä sitä osataan vaikka kokemusta ei vielä hirveänä olekaan.

Viikko sujui muuten siis ihan mukavasti. Saatiin pari tanskalaista tyttöäkin meille kaveriksi synnytysosastolle. Päivät meni suhteellisen nopeaa, kun saatiin heille opastaa mitkä on osaston käytänteet ja kertoa miten se synnytyksen kulku oikeastaan tapahtuu. Mielelläni minä heitä opastan ja tuleepahan kerrattua itellekin asioita :)

Eräs päivä tälle viikkoa kuitenkin jää mieleen ja varmasti loppuelämäksi. Harjoittelupaikalle saavuttuamme oli osastolla jo tilanne päällä. Nuori nainen, raskausviikolla 20-25, oli tuotu vanhempien tai muun "omaisen" avustuksella sairaalaan huonon tilansa vuoksi. Me epäiltiin aika alusta pitäen että kyseessä on myrkytystila, johon saatiinkin sitten lopulta myöntävä vastaus. Se miten tilannetta hoidettiin täällä teki jo osittain pahaa, sillä taas oli asenteet vähän niinkuin "selviää, jos selviää". Tilannehan päätyi lopulta siihen, että tämä neiti veti viimeiset henkoset meidän edessä. Olen ennenkin kuolleita nähnyt, eli se ei ole se asia mikä täällä mua "järkyttää" tai koskettaa. Vaan se, miten ihmisarvo on niin surkea täällä. Ei kunnioiteta potilaita, eikä heillä ole minkäänlaista yksityisyyttä missään asiassa. Tästä asiasta keskusteltiinkin yhden paikallisen opiskelijan kanssa, ja ainakin hänen sanojensa mukaan hän ymmärtää mitä ajoin takaa, eikä osaa oikein vastata tuohon mitenkään. Muutoksia ei kuulemma voi tulla ja kovasti kyselin perään että tottakai voi, miksi ei voisi? Kunhan on vain joku, joka pistää asiat alulle. Tuskin siis noilla asenteilla tulee koskaan muuttumaan, mutta olenpahan ainakin yrittänyt hitusen pistää asiaa alulle.

Mutta palatakseni taas iloisempiin asioihin: Lähdimme perjantaina Easycoach-bussilla kohti Nairobia aamulla noin 8.50. Matka sujui oikein rattoisasti ja uusien maisemien kohtaaminen ja erilaisten kasvillisuusrajojen erottaminen oli kyllä aika mahtavaa. Tarkoitan siis sitä, miten yhdellä pitkällä suoralla näkyy selvät rajat missä kasvaa akaasiapuita ja kaktuksentyyppisiä, kun taas toisella puolella tietä "havu"puita ja maasto taas ihan erilaista. :) Täällä noita kasveja ja eri lajikkeita on aivan valtava määrä ja huomaa selvästi minkälaisella kasvualustalla kukanenkin kasvi pärjää :)
Matkan aikana nähtiin myös paljon muutakin kuin pelkkää maastoa ja maisemaa. Muun muassa muutama apina, seepra ja gasellikin!! Olen kyllä nähnyt noita elukoita aiemminkin, mutta vain eläintarhassa. Oli siis mahtavaa nähdä niitä täällä, luonnollisessa ympäristössään! :) Toki matkalla näkyi myös paljon kurjuutta, slummialueita ja epätoivoisia ihmisiä myymässä mistä lie hankittuja pottuja ja mangoja sun muita hedelmiä. Yksi peräti juoksi auton perässä, kun ei kuski tahtonut mitään ostaa. :/ Säälittää toki, mutta se on täällä elämää. Lisäksi vastaan tuli ensimmäinen paikallinen kunnon kolari. Pikkukolhuja ja töppäyksiä on jo nähty, mutta tämä oli jo suuremman luokan kolari, vaikka näkemämme mukaan ei ihmisvahinkoja luultavasti tullut. Kyseessä oli rekkojen yhteentörmäys. Oletettavasti yksi rekka ollut tien vieressä parkissa ja toinen losauttanut aikamoisesta vauhdista toisen perään tai kylkeen. Törmätyn rekan kuskin koppi oli aivan lytyssä, mutta koska minkäänlaisia veriläiskiä tai muita vastaavia ei näkynyt, oletan että kuski ei ole paikalla ollut kun on rysähtänyt. Onni onnettomuudessa. 

Perille Nairobiin päästiin illalla siinä kuuden jälkeen, vaikka tarkoitus oli olla perillä jo klo. 16! :D Mutta, koska tiesimme että aikataulu ei kuitenkaan tule olemaan se mikä on suunniteltu, niin varasimme reilusti asennetta ja hermoja matkaa varten jo etukäteen :) Bussipysäkille saavuttuamme vastassa oli Joseph, joka on siis henkilö joka meille on tämän tulevan safarin järjestänyt! Kiitokset Josephin yhteystiedoista kuuluu opettajallemme Markukselle, joka kehui Josephin olevan luotettava ja hyvä safarijärjestäjä. Varaukset ja viestittelyt puolin ja toisin sujui oikein mukavasti, vaikka välillä mutkia matkassa olikin. Jos siis joku haluaa luotettavan safarijärjestäjän ja kohtuuhintasen niin ei muutako pyytämään yhteystietoja multa! :)

Joseph oli varannut meille hotellihuoneen Kipepeo nimisestä hotellista, jonne hipsimme ruuhkaisia katuja ylittäen ja painavia kasseja kantaen samalla yrittäen toki pysyä Josephin perässä. Hotelli on ihan fiksun oloinen ja oli mahtavaa päästä kunnon suihkuun pitkästä aikaa. Siis kunnon suihku on sellainen missä sulla on itellä se hana kädessä, eikä niin että se tulee jostain katon rajasta hiljaa tiputtaen. ;) Yö sujui öhöm, jotenkuten. En nukkunut oikeastaan ollenkaan, vaan pyöriskelin sängyssä aina puolta vaihtaen koska en tuolta kaikelta melulta unen päästä kiinni saanut. Kaikki äänet, kolinat, huudot, askeleet kuului samalla tavalla kuin ne kaikki olisi tapahtunut tässä kyseisessä huoneessa. Pitkin yötä pauhasi naapurissa sijaitsevan klubin musiikki ja kaikenhuippuna oli oikein monen tunnin kestävä autohälytys. Siis ULIULIULIULIUIUIULI, joka jatkui valehtelamatta puolen yötä. Loppui hetkeksi ja ei muutako uudelleen päälle. Oh my sanon minä..
Aamupalalla on nyt käyty ja kun tässä kerta aikaa oli, niin päätin tämän blogitekstin itsestäni pihalle päästää. Teksti ei varmasti ole kovin järkevää aina ajoittain, mutta menkööt. :D Syytän siitä viimeyötä, sekä muutoinkin väsyneitä aivojani.
Matka kohti Narokin kylää alkaa klo. 8.30, jolloin Josephin pitäisi saapua ala-aulaan ja napata meidät auton kyytiin! Sitä odotellessa! :) :)
Alla vielä tulevan viikon aikataulutusta. Lisää blogitekstiä tulee aivan varmasti taas illalla, jos vain saahaan tarpeeksi sähköä koneisiin, että ei lopu akut kesken :)

Päivä 1: Ajamme Nairobista kohti Narokin kylää, jossa syömme lounasta. Tämän jälkeen matka jatkuu Maasai Maralle, jossa koemme ensimmäisen safariajelun iltapäivällä. Illallinen ja yöpyminen tapahtuu camping-alueella.

Päivä 2: Koko päivän vietämme autolla ajaen ympäri Maasai Maraa ja toivon mukaan näemme kuuluisan THE BIG FIVE:n! :)

Päivä 3: Aamuajelun jälkeen lähdemme Maasai Maralta jatkamaan matkaa kohti Nakurun kylää, jonne saavumme iltapäivästä. Chek-innit hotelliin, jossa syömme illallisen ja nautimme hotellin antimista.

Päivä 4: Tutustumme Nakurun kansallispuistoon ja kuuluisaan Nakuru järveen. Puistosta jatkamme matkaa kohti Nairobia noin klo. 14, jossa safarimatka lopulta päättyy. Päivä jatkuu taas hoteliin sisäänkirjautumisessa, ja varmaan hyvän ruoan ja seuran parissa.

Päivä 5: Koko päivä shoppailua ja nautiskelua Nairobissa!!!
Päivä 6: Aamusta Josephin opastuksella kohti bussipysäkkiä, josta matka jatkuu taas seuraavien 9 tunnin ajan kohti omaa paikkaa, eli Kakamegaa. Vaikka paikkakunta pieni onkin, on mulla jo sitä ikävä!! :) Omaa sänkyä ja omaa huonetta. Tuttua ja turvallista ympäristöä :) heh.

Kuulemisiin! :) :)

Torstaipäivä harjoittelussa sujui aika lepposin tunnelmin, sillä tekemistä ei hirveästi ollut. Opiskelijoita oli hurja määrä synnytysosastolla, joten eihän meille suomalaisille enää hommia riittänyt. Lähdettiin sitten hitusen aiemmin, kuin oli suunniteltu, jotta päästiin ajoissa laittautuun tulevaa iltaa varten. Alla hitusen taas kuvia paikallisesta sairaalasta:

Potilassänkyjä

Kätilötorvi. Tuolla me nappuloiden ääniä kuunnellaan :)

Pesuvateja välineille. Kyllä ne vielä autoklaavisa käytetään noitten jäläkeen kuitenkin :)

Nappulat punnitaan hitusen erilaisella vaa'alla ku kotosalla

Käsienpesua

Hinnastoa, täällä siis jokainen toimenpide melkein maksetaan erikseen ja paikallisille toki kallista on..

Lääkkeet ja maidot samassa, haitanneeko tuo? :)

Perjantaina päätettiin että mennään yövuoroon, jotta saahaan tarpeeksi tunteja kassaan. Täällä työvuorot menevät synnytysosastolla seuraavanlaisesti: aamuvuoro 07.30-14.00, päivävuoro 13.00-18.30, sekä yövuoro 18.00-08.00. Yövuorot siis kestää hurjat 14h!!! Suomessa se on hitusen päälle 10h, mutta täällä on pakko alottaa vuorot ennen pimiää, joten kuudelta jo osastolle yövuoroa aloittamaan. :)

Ilta alkokin ihan mukavasti kun osastolla ei vielä ollut muita opiskelijoita kuin me ja eräs paikallinen. Kaikenkaikkiaan yöksi piti tulla 3 muuta paikallista, ja sieltä ne valukin hiljakseen vaikka kello ylittikin jo reilusti työvuoron alotusajan. Ei se ole täällä niin tärkiää nuo harjotteluista saatavat tunnit. Kokemus ratkasee. :)

Koska Inka tosiaan sai ensimmäisen oman kopin keskiviikkona, niin nyt oli mun vuoro ottaa seuraava vastahan. Meillä oli osastolla yhtäaikaa 3 potilasta, joista mä sitten ensimmäisen tulijan itelleni otin. Tullessa kohdunsuun tilanne oli abouttiarallaa 8cm ja kyseessä uudelleensynnyttäjä, joten tiesin että kohta tapahtuu. :) Tein äidille ulkotutkimuksen ja sain mielestäni hyvän kuvan siitä missä positiossa vauva on ja onko pää vielä liikkuvana yläaukeamassa vai ei ja näitä perusjuttuja, mitä meille sielä koulussa oltiin opetettu :P Kohdunsuun tilanne tutkittiin sitten sen jäläkeen ja ei menny montaa minuuttia siitä kun vauva oli jo tulossa. Synnytys meni kaikenkaikkiaan oikein hienosti, vaikka äiti välillä meinasikin karata alta pois ponnistusten aikana. Muistin jopa kehua ja kannustaa äitiä synnytyksen aikana. Laps synty klo. 21.40 15.3.2013. Apgar-pisteet minun arvion mukaan 9/10/10, ja todelliset pisteet olivat hoitajan arvion mukaan täysin samat :) Ei repeämiä, eikä tarvinnut tehdä epparia. Kaikenkaikkiaan oikein mukava ensikokemus tähän osa-alueeseen tässä ammatissa <3

Alla kuva, joka tulee olemaan kyllä yksi tärkeimmistä kuvista tässä elämässä:

Minun ensimmäinen vastaanotettu nappula :) Poika syntyi 15.3-13 klo. 21.40. Painoa oli 2.8kg ja pisteet 9/10/10 :)

Toinen nappulaki synty yövuoron aikana :)

Illanvietosta kun oli puhe, niin kyseessä oli siis meidän paikallisen kaverin synttärit, jotka pidettiin tuossa naapurissa tutorimme luona. :) Kotipilleet niin sanotusti. Ilta alkoi oikein mukavasti ja rennosti, kun porukka vielä vierasti toisiansa, mutta iltaa kohden onneksi juttu luisti jo jokkaisella hitusen enemmän :D Kaikenkaikkiaan kai oli jotain parisenkymmentä tyyppiä ahtaassa tilassa, mutta kyllä sopu sijaa antaa.

Illan kruunasi sitten lopulta niin sanotut kastajaiset, jossa siis synttärisankari on tarkoitus kastella läpimäräksi, koska on taas tullut yksi vuosi lissää. :) Tää siis perinne täällä ja jokainen kokee sen omana synttäripäivänään. Mekin saimme osamme tästä kasteesta, kun porukka innostui sen veden kanssa läträämään sitten ihan kaikki. Harmi kun tunnelma ei ihan välity kuvien kautta, mutta ainakin saatte hiukan osviittaa :)

Paikallista öö letkajenkkaa? :)

Friends :)

Dennis, Inka, Seho ja meikäläinen, sekä pari muuta joiden nimiä en valitettavasti muista.. :)

Synttärisankari keskellä :D

Hurjan nopeasti on taas aika mennyt täällä ollessa. Viikkoon en kuitenkaan ole mitään kirjoitellut, sillä kirjaimellisesti täällä ei tapahtunut yhtään mitään! Oltiin siis vapaalla 1.3-10.3 välisen ajan vain vaalien takia. Ei päästy harjoitteluihin, eikä ollut koulua. Mitä me sit tehtiin, no uitiin Golffilla ja Savonassa, tehtiin hyvää ruokaa, käytiin syömässä ja ostoksilla. Nautittiin auringosta. Rupes kyllä lomailu jo kyrsimään loppuviikosta, kun tekemisen puute meinasi iskeä. Kuitenkin kunnialla siitäkin lomasta selvittiin ja nyt on maanantaina aloitettu harjoittelut synnytysosastolla.

Maanantain harjoittelupäivä ei kuitenkaan mennyt ihan niinkuin suunniteltiin. Emme saaneet edes synnyttäjien pariin varsinaisesti mennä, vaan meidät nakitettiin istumaan vastaanottoon, jossa siis kirjasimme potilaat sisälle. Koko hommanhan olisi pitänyt sujua kuin rasvattu heti ekalla kerralla, ilman minkäänlaista ohjausta, tai edes tietoa siitä miten täällä kyseinen homma tapahtuu. Opettaja siinä vieressä kyseli tiukkaan sävyyn mitä potilaalta pitäisi kysyä ja millä tavalla. Meidän pitää laskea/määrittää lasketut ajat ja viikot iiihan ite. Ja kaikki pittää kysyä alusta lähtien potilaalta itseltään. Eihän se mua haittaa. Suomessa vaan on totuttu siihen, että koneella on jo kaikki tiedot valmiina, et ei muutako kysyä että pitääkö ne vielä paikkaansa :D Päivä siis meni aika lepposin tunnelmin, vaikka meinasi jo hiukan ärsyttää se että kirjaamista piti opetella vaikka olisi ollut mahdollisuus päästä tositoimiin.

Leikkaussalin ovi

Tiistai päivänä taasen aloitimme vastaanotosta, mutta kun ei potilaita paljon ollut niin menimme sitten synnytyssalin puolelle katsomaan, joskos siellä jotain hommia olisi. No eihän sielläkään mitään tapahtunut ensimmäiseen 5 tuntiin, joten meinasi hiukan v-käyrä lähtä nousuun. Onneksi loppujen lopuksi oikein ihana mieslääkäri (kts. kuva alla) kysyi meiltä haluaisimmeko tulla mukaan katsomaan miten sektiot täällä hoidetaan. Voitte varmaan kuvitella kuinka hymy levisi korviin asti ja päät heilu tasaseen tahtiin ylös ja alas :) Mentiin sitten kattomaan paikallista leikkaussalia, sekä sitä miten homma täällä hoituu. Periaatteet toki samat kuin Suomessa, mutta toimintatavat hiukan erit kuitenkin. Ei se ole niin justiinsa vaikka steriilit asut hiukan koskee kontaminoitunutta pöytää, tai omien hanskojen kanssa vielä puhutaan puhelimeen, tai vaikka ne steriilit taitokset sun muut on pesty varmaan käsipyykillä ja kuivatettu ulkona auringon paisteessa. Ei kai se oo niin väliksi? :D

The nice one! :)

Tuosapa ne hommat hoitaa :P

 Sektion jälkeen saatiinkin sitten nähdä ihka ensimmäinen synnytys täällä. Ihana poikavauva sieltä syntyi, vaikka ite ei muuta tehnytkään kuin katseli miten homma toimii. :) Hieman eri tavalla täällä nää hommat toimii, jos vertaa Suomeen, mutta eipä me voida oikein muuta ko opetella talon tavoille. Toki on asioita joista en tingi, mutta kun ei oo paljon välineitä käytössä niin pakko hoitaa homma niillä mitä on.

Tiistaipäivä sujuikin sitten ihan mukavasti loppuajalta, vaikka selkää ja jalkoja rupeskin särkemään liiallisen seisomisen ja pähkäilyn jäläkeen. Nukkumaanhan minä menin jo kuulemma ennen kasia. Oliko kenties hitusen univelkaa jäänyt jostain :D

Keskiviikko, eli tämä päivä on ollut ehkä parhain ikinä. Tai noh ei ihan kokonaan, erään seikan takia, mutta muutoin oikeeen mukava päivä. Päästiin taas sektioon mukkaan ja synnytyksiäkin nähtiin usiampi. Inkalla kävi tuuri ja pääsi ihan ite sitten ottaan vauvaa vastaan ennenku työvuoro meillä loppui. Jospa minun aikani koittais huomenna? :)

Saliasusteet <3 On niin pornot että!!

Tuolla ne kuivattellee myös nuo asut mitkä meillä o salissa päällä. :P Haitanneeko tuo?

Se seikka mikä nyt siis meitä hirvittää on se miten nämä työntekijät täällä potilaita kohtelee. Okei, ei oo yksityisyyttä, ja jos ei oo rahaa niin sulle ei ees paperia tyyliin anneta. Mut mitä en voi hyväksyä, on se et nää hoitajat saattaa läpsästä ja jopa kirjaimellisesti hakata potilasta jos potilas ei ole yhteistyökykyinen. :O :O :O Meillä siis tänään eräs potilas pisti hiukan vastaan kun ei malttanut paikoillaan pysyä ponnistaessaan, joten hoitaja otti ja läpsäytti ja sano et nyt turpa kiinni ja keskityt. Ok, tämä nyt ei vielä niin paha ollut mutta se seuraava tilanne. Oh my.. Tämä eräs neiti, ikää hurjat 16 vuotta, tuli synnyttämään tuonne osastolle. Hälle suunniteltiin sektiota, koska tällä oli hyvin hyvin kapee lantio ja epäilivät ettei se laps sieltä mahu tuleen. Potilas pääsi siihen sängylle missä nää leikkaukseen menijät oottellee ja rupeskin sitten ponnistuttaan siinä ollessa. Huutoa, karjumista, kiljumista ja muuta ärjymistä tää tyttö päästi kun sattu niin maan prkleesti. Rupes yhteistyökyvyttömäksi, eikä antanut hoitajien tutkia kohdunsuun tilannetta, tai tehdä muutakaan. Lopulta tilanne eteni siihen pisteeseen, että potilaan ympärillä pyöri valehtelematta 10 ihmistä, joista osa piti tyttöä aloillaan, yks tutki kohdunsuuta ja muut pällisteli ja ihmetteli ympärillä. Kun tyttö edelleen pisti vastaan, ottaa nää pari hoitajaa kätöset ja antaa kunnon litsarit tytölle poskeen ja käsiin. Muutaman kerran kunnolla avokämmenellä hakkasivatkin ja käskivät oleen kunnolla. Tokihan tyttö vaikeni ja saatiin homma lopulta suoritettua niin et tyttö synnytti terveen poikavauvan normaalisti alakautta. Mun ymmärrykseen ei riitä se, että potilasta lyödään jos nyt sattuu vastaanlaittamaan. Eiköhän siihen löydy ihan muita keinoja?!?

Huomenna tehdään taas normi 9,5 h työpäivä (koska meidän pitää noita hiton tunteja saaha korvattua), ja perjantaina ollaankin suunniteltu yövuoron tekoa. Ei tunnu missään tuleva yö, ei se oo ku 14h pitunen. ;) Saapa nähä mitä kaikkea sitä huomenna tulee eteen työvuoron aikana!

Alla kuva joka saattaa herkempiä "järkyttää", joten äläkää kattoko jos ette halua. Mulle ihan normaalia, mutta jollekin voi tehä ällöä. :)

Nappulat <3 Toinen sektiolla syntynyt, ja toinen normi alateitse. Sammaan pöytään vaan, ei se oo nii justiinsa :P

Lämpöpöytiä kaikenkaikkiaan 4, mutta oisko 1 ainoa joka toimii

Näin täällä. Tuohon eräs äiti just synnytti ja tässä lopputulos. Tuosta vaan pyyhitään hitusen pois ja seuraava tilalle.

Vajaa viikko harjoittelua takana, mitkä fiilikset?

Se on taas yksi viikko hurahtanut niin nopiaa että eipä uskoisi! Maanantaina aloitettiin harjoittelut ja nyt on jo perjantai. Oh my. Pikainen kertaus harjoittelupäiviin.

Sairaalan pihapiiriä.

Tiistaina jatkettiin samalla osastolla oloa, eli raskaana olevien osastolla, Oysissa sama kuin os.11. Tälle osastolle siis tulevat ne raskaana olevat, joilla on ongelmia raskauden kulussa. Esimerkiksi korkea verenpaine, anemia, veriset vuodot, lapsikuollut kohtuun tai muita vastaavia. On tällä osastolla myös sektiossa käyneitä potilaita, mutta normi lapsivuodeosasto on silloin täysi, joten tulevat tuonne. Tai ainakin näin olen ymmärtänyt. Se on mukavaa kun työntekijät puhuvat sekaisin swahilia, että englantia, joten aina ymmärtää sanan sieltä ja toisen tuolta :) Tiistaipäivä oli paljon parempi kuin maanantain aloituspäivä. Kyseinen herrashenkilö, joka maanantaina meille valitti, ei ollut edes töissä. Ei sitä näkynyt koko viikkona, mikä tietenkin vain hyvä homma. Tiistaipävä vietettiin toisen opiskelijan seurassa, joka kyllä ohjasi meitä parhaansa mukaan. Päästiin kuuntelemaan sikiön sydänääniä, ja päästiin palpoimaan kohtuja. Lääkkeenjakoa reenattiin myös paikalliseen tapaan.

Lääkkeenjako kärryä :P

 Osastolla on loosseja kaikenkaikkiaan 4, ja yksityisyyttähän ei täällä harrasteta. Ainoastaan niin sanotusti parempituloisilla on mahdollisuus hieman yksityisyyteen, jonka tarjoaa ohuet verhot, jotka roikkuvat katosta alas. Kuitenkin jokainen potilas tietää muiden potilaiden asioista ja syistä, miksi osastolla ovat. Lääkärit kertovat jatkotoimenpiteet kaikkien kuullen, ja ovatpa ne jopa potilaan edessä potilaalle nauraneetkin. Mikä herättää toki kummastusta, mutta kai se vaan on täällä tapana :O

Loossia parempituloisilla tuossa takana.

"Kanslia" :D, tuosa ne potilaspaperit pyörii kaikkien saatavilla

Hyvin hyvin korruptoitunut koko maa.. :/

 Lisää loosseja. Tiistaipäivä siis sujui oikein mukavasti ja fiilikset oli mahtavat kun harjoittelusta kotio päästiin. Keskiviikko taas sujui hieman eri tavalla. Aamupäivästä oli oikein mukavaa, saatiin lääkkeitä jaella ja tippoja laitella ja viedä potilaita leikkuriin sektiota varten. Sitten meidän ohjaaja kertoikin, että meidän tulee hoitaa kaksoset, jotka sektiolla ulos otetaan. Sehän sopi meille! Siellä me nappuloita pyöriteltiin, painoa otettiin ja silmiin laitetttiin jotain rasvaa, jota me ei vieläkään tiedetä että mitä varten se loppujen lopuksi. Kysyttiin kyllä, vaan vastauksena oli niin epäselvää muminaa ja mongerrusta, ettei enää kolmatta kertaa kehdattu kysästä. :D Noh, tässä vaiheessa toki oli vielä ihanaa pieniä vastasyntyneitä pyöritellä. Hommathan toimii aivan eri tavalla kuin Suomessa. Täällä ei oteta lämpöä, ei mitata pituuksia, ei päänympärystä, ei pikakylvetystä, eikä tarkasteta kitalakea. Nappuloista otetaan paino, lasketaan apgarit, sekä laitetaan sitä rasvaa silmiin, jonka jälkeen kääritää epämääräisiin huiveihin, jotka haettu ties mistä.

Seuraava vastasyntynyt olikin sitten paljon heikommassa kunnossa kuin edelliset kaksoset. Vauva tuotiin meille ja kukaan ei mitään sanonut, että mikä tilanne vauvan suhteen. Me aloitettiin kuitenkin heti siinä vauvaa virvoittelemaan ja huomattiin että hyvä että toinen edes hengittää. Kovin oli työlästä hengitys ja meille iski siinä vaiheessa kunnolla päähän, että tää lapsi ei tästä selviä jos ei hommat rupea toimimaan. Ympärillä oli muutamia opiskelijoita, jotka OIKEASTI kuvasi kännyköillä vauvaa kun me sitä yritettiin siinä saada hengittämään. Ainoat apuvälineet mitä meillä oli käytössä oli käsikäyttönen pieni imumömpeli ja omat kädet. Happea saatiin kun kysyttiin kolme kertaa että missä teillä on hapetusvälineet ja nyt vähän äkkiä sitä päälle. Kukaan ei kiirehtinyt, kellään ei kiinnostanut. Asenne oli, että kyllä se siitä. Selviää jos selviää. :O Itselle tuli aivan hirveä olo, niin avuton olo. Mitä tässä voi enää tehdä? Välineitä ei ole, eikä me tiedetä mistä niitä hakea. Tilanne laukesi lopulta niin, että vauva rupesi itse hengittämään, ja hänet vietiin lastenosastolle jatkohoitoon.

Seuraavana päivänä saatiin sen verran selville, että vauva vielä elossa on, mutta seurannassa lastenosastolla edelleen. Tänä päivänä osallistuttiin sit taas lääkehoitoon ja päästiin antamaan suonensisäisesti lääkkeitä, sekä pistämään lihakseen. Toki normi nesteitä saatiin myös antaa. Kirjaukset menee niin että toinen hoitaja antaa lääkkeet ja toinen hoitaja tulee perästä ja kirjoittaa ne ylös. : O Mikä on siis outoa, koska mistä tämä jälkimmäinen hoitaja tietää onko se potilas nyt oikeasti ne lääkkeet saanut. Mutta maassa maan tavalla. Lääkkeiden antokin on aika ajoin hieman outoa. Aseptisuus ja potilasturvallisuus on aika kaukana, mitä seurannut toisten tekemisiä. Onneksi kuitenkin meidän sen päiväinen ohjaaja antoi luvan toimia aseptisesti ja niinkuin meille on opetettu. Mutta hei, koska korruptio niin suuressa osassa ja rahaa ei ole, niin pitää improvisoida kun ei välineitä ole. Näin hän meille sanoi.

Katetroinnit ja sisätutkimukset suoritetaan taustalla olevan verhon suojissa. :)

Kv-opiskelijat tehneet joskus aiemmin :)

Bongasin ikkunasta! :D

Sairaalan yleistä vessaa. Nice nice kun oot just synnyttänyt :P

Käsienpesuallasta

Perjantai päivä meillä on vapaana, koska koulu on suljettu ja bussikyytiä sairaalalle ei ole. Sen lisäksi että menetettiin tämä päivä, me menetetään vaalien takia myös tuleva maanantai ja tiistai. Mahdollisesti jopa keskiviikko. Mistä siis revitään harjottelutunnit, jotta ei apurahoja tartte maksaa takaisin? Kai se on vaan ruvettava tekeen pitkää päivää harjoitteluissa ja otettava sieltä sitten tunti tunnilta niitä takaisin. Saa nähdä miten päästään ollenkaan lomalle täältä, vai meneekö kaikki aika että korvataan menetetyt tunnit.

Tällaiset kuulumiset tällä kertaa. Saa nähdä millaiset mellakat täällä tulee kun vaalit alkavat. :O