Pahoittelen jo alkuunsa, että tähän päivitykseen en kuvia saa nyt laitettua, mutta liitän ne myöhemmin tähän tekstiin. :)
Viikko on taas kohta takana ja mitäs ollaan saatu aikaseksi. No eipä paljon mitään. Harjoittelussa en ole päässyt ulosauttoja suorittamaan, koska paikanpäällä on ollut taas vaihteeksi ihan uskomaton määrä paikallisia opiskelijoita. Ei se mua toisaalta hirveästi haittaa, koska kuitenkin näen synnytyksiä päivittäin ja näen miten paikalliset ne tilanteet hoitaa. Toki hitusen jo syyhyttää päästä Suomenpäässä taas synnärille harjoitteluun, ja näyttää että kyllä sitä osataan vaikka kokemusta ei vielä hirveänä olekaan.
Viikko sujui muuten siis ihan mukavasti. Saatiin pari tanskalaista tyttöäkin meille kaveriksi synnytysosastolle. Päivät meni suhteellisen nopeaa, kun saatiin heille opastaa mitkä on osaston käytänteet ja kertoa miten se synnytyksen kulku oikeastaan tapahtuu. Mielelläni minä heitä opastan ja tuleepahan kerrattua itellekin asioita :)
Eräs päivä tälle viikkoa kuitenkin jää mieleen ja varmasti loppuelämäksi. Harjoittelupaikalle saavuttuamme oli osastolla jo tilanne päällä. Nuori nainen, raskausviikolla 20-25, oli tuotu vanhempien tai muun "omaisen" avustuksella sairaalaan huonon tilansa vuoksi. Me epäiltiin aika alusta pitäen että kyseessä on myrkytystila, johon saatiinkin sitten lopulta myöntävä vastaus. Se miten tilannetta hoidettiin täällä teki jo osittain pahaa, sillä taas oli asenteet vähän niinkuin "selviää, jos selviää". Tilannehan päätyi lopulta siihen, että tämä neiti veti viimeiset henkoset meidän edessä. Olen ennenkin kuolleita nähnyt, eli se ei ole se asia mikä täällä mua "järkyttää" tai koskettaa. Vaan se, miten ihmisarvo on niin surkea täällä. Ei kunnioiteta potilaita, eikä heillä ole minkäänlaista yksityisyyttä missään asiassa. Tästä asiasta keskusteltiinkin yhden paikallisen opiskelijan kanssa, ja ainakin hänen sanojensa mukaan hän ymmärtää mitä ajoin takaa, eikä osaa oikein vastata tuohon mitenkään. Muutoksia ei kuulemma voi tulla ja kovasti kyselin perään että tottakai voi, miksi ei voisi? Kunhan on vain joku, joka pistää asiat alulle. Tuskin siis noilla asenteilla tulee koskaan muuttumaan, mutta olenpahan ainakin yrittänyt hitusen pistää asiaa alulle.
Mutta palatakseni taas iloisempiin asioihin: Lähdimme perjantaina Easycoach-bussilla kohti Nairobia aamulla noin 8.50. Matka sujui oikein rattoisasti ja uusien maisemien kohtaaminen ja erilaisten kasvillisuusrajojen erottaminen oli kyllä aika mahtavaa. Tarkoitan siis sitä, miten yhdellä pitkällä suoralla näkyy selvät rajat missä kasvaa akaasiapuita ja kaktuksentyyppisiä, kun taas toisella puolella tietä "havu"puita ja maasto taas ihan erilaista. :) Täällä noita kasveja ja eri lajikkeita on aivan valtava määrä ja huomaa selvästi minkälaisella kasvualustalla kukanenkin kasvi pärjää :)
Matkan aikana nähtiin myös paljon muutakin kuin pelkkää maastoa ja maisemaa. Muun muassa muutama apina, seepra ja gasellikin!! Olen kyllä nähnyt noita elukoita aiemminkin, mutta vain eläintarhassa. Oli siis mahtavaa nähdä niitä täällä, luonnollisessa ympäristössään! :) Toki matkalla näkyi myös paljon kurjuutta, slummialueita ja epätoivoisia ihmisiä myymässä mistä lie hankittuja pottuja ja mangoja sun muita hedelmiä. Yksi peräti juoksi auton perässä, kun ei kuski tahtonut mitään ostaa. :/ Säälittää toki, mutta se on täällä elämää. Lisäksi vastaan tuli ensimmäinen paikallinen kunnon kolari. Pikkukolhuja ja töppäyksiä on jo nähty, mutta tämä oli jo suuremman luokan kolari, vaikka näkemämme mukaan ei ihmisvahinkoja luultavasti tullut. Kyseessä oli rekkojen yhteentörmäys. Oletettavasti yksi rekka ollut tien vieressä parkissa ja toinen losauttanut aikamoisesta vauhdista toisen perään tai kylkeen. Törmätyn rekan kuskin koppi oli aivan lytyssä, mutta koska minkäänlaisia veriläiskiä tai muita vastaavia ei näkynyt, oletan että kuski ei ole paikalla ollut kun on rysähtänyt. Onni onnettomuudessa.
Perille Nairobiin päästiin illalla siinä kuuden jälkeen, vaikka tarkoitus oli olla perillä jo klo. 16! :D Mutta, koska tiesimme että aikataulu ei kuitenkaan tule olemaan se mikä on suunniteltu, niin varasimme reilusti asennetta ja hermoja matkaa varten jo etukäteen :) Bussipysäkille saavuttuamme vastassa oli Joseph, joka on siis henkilö joka meille on tämän tulevan safarin järjestänyt! Kiitokset Josephin yhteystiedoista kuuluu opettajallemme Markukselle, joka kehui Josephin olevan luotettava ja hyvä safarijärjestäjä. Varaukset ja viestittelyt puolin ja toisin sujui oikein mukavasti, vaikka välillä mutkia matkassa olikin. Jos siis joku haluaa luotettavan safarijärjestäjän ja kohtuuhintasen niin ei muutako pyytämään yhteystietoja multa! :)
Joseph oli varannut meille hotellihuoneen Kipepeo nimisestä hotellista, jonne hipsimme ruuhkaisia katuja ylittäen ja painavia kasseja kantaen samalla yrittäen toki pysyä Josephin perässä. Hotelli on ihan fiksun oloinen ja oli mahtavaa päästä kunnon suihkuun pitkästä aikaa. Siis kunnon suihku on sellainen missä sulla on itellä se hana kädessä, eikä niin että se tulee jostain katon rajasta hiljaa tiputtaen. ;) Yö sujui öhöm, jotenkuten. En nukkunut oikeastaan ollenkaan, vaan pyöriskelin sängyssä aina puolta vaihtaen koska en tuolta kaikelta melulta unen päästä kiinni saanut. Kaikki äänet, kolinat, huudot, askeleet kuului samalla tavalla kuin ne kaikki olisi tapahtunut tässä kyseisessä huoneessa. Pitkin yötä pauhasi naapurissa sijaitsevan klubin musiikki ja kaikenhuippuna oli oikein monen tunnin kestävä autohälytys. Siis ULIULIULIULIUIUIULI, joka jatkui valehtelamatta puolen yötä. Loppui hetkeksi ja ei muutako uudelleen päälle. Oh my sanon minä..
Aamupalalla on nyt käyty ja kun tässä kerta aikaa oli, niin päätin tämän blogitekstin itsestäni pihalle päästää. Teksti ei varmasti ole kovin järkevää aina ajoittain, mutta menkööt. :D Syytän siitä viimeyötä, sekä muutoinkin väsyneitä aivojani.
Matka kohti Narokin kylää alkaa klo. 8.30, jolloin Josephin pitäisi saapua ala-aulaan ja napata meidät auton kyytiin! Sitä odotellessa! :) :)
Alla vielä tulevan viikon aikataulutusta. Lisää blogitekstiä tulee aivan varmasti taas illalla, jos vain saahaan tarpeeksi sähköä koneisiin, että ei lopu akut kesken :)
Päivä 1: Ajamme Nairobista kohti Narokin kylää, jossa syömme lounasta. Tämän jälkeen matka jatkuu Maasai Maralle, jossa koemme ensimmäisen safariajelun iltapäivällä. Illallinen ja yöpyminen tapahtuu camping-alueella.
Päivä 2: Koko päivän vietämme autolla ajaen ympäri Maasai Maraa ja toivon mukaan näemme kuuluisan THE BIG FIVE:n! :)
Päivä 3: Aamuajelun jälkeen lähdemme Maasai Maralta jatkamaan matkaa kohti Nakurun kylää, jonne saavumme iltapäivästä. Chek-innit hotelliin, jossa syömme illallisen ja nautimme hotellin antimista.
Päivä 4: Tutustumme Nakurun kansallispuistoon ja kuuluisaan Nakuru järveen. Puistosta jatkamme matkaa kohti Nairobia noin klo. 14, jossa safarimatka lopulta päättyy. Päivä jatkuu taas hoteliin sisäänkirjautumisessa, ja varmaan hyvän ruoan ja seuran parissa.
Päivä 5: Koko päivä shoppailua ja nautiskelua Nairobissa!!!
Päivä 6: Aamusta Josephin opastuksella kohti bussipysäkkiä, josta matka jatkuu taas seuraavien 9 tunnin ajan kohti omaa paikkaa, eli Kakamegaa. Vaikka paikkakunta pieni onkin, on mulla jo sitä ikävä!! :) Omaa sänkyä ja omaa huonetta. Tuttua ja turvallista ympäristöä :) heh.
Kuulemisiin! :) :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti