Vajaa viikko harjoittelua takana, mitkä fiilikset?

Se on taas yksi viikko hurahtanut niin nopiaa että eipä uskoisi! Maanantaina aloitettiin harjoittelut ja nyt on jo perjantai. Oh my. Pikainen kertaus harjoittelupäiviin.

Sairaalan pihapiiriä.

Tiistaina jatkettiin samalla osastolla oloa, eli raskaana olevien osastolla, Oysissa sama kuin os.11. Tälle osastolle siis tulevat ne raskaana olevat, joilla on ongelmia raskauden kulussa. Esimerkiksi korkea verenpaine, anemia, veriset vuodot, lapsikuollut kohtuun tai muita vastaavia. On tällä osastolla myös sektiossa käyneitä potilaita, mutta normi lapsivuodeosasto on silloin täysi, joten tulevat tuonne. Tai ainakin näin olen ymmärtänyt. Se on mukavaa kun työntekijät puhuvat sekaisin swahilia, että englantia, joten aina ymmärtää sanan sieltä ja toisen tuolta :) Tiistaipäivä oli paljon parempi kuin maanantain aloituspäivä. Kyseinen herrashenkilö, joka maanantaina meille valitti, ei ollut edes töissä. Ei sitä näkynyt koko viikkona, mikä tietenkin vain hyvä homma. Tiistaipävä vietettiin toisen opiskelijan seurassa, joka kyllä ohjasi meitä parhaansa mukaan. Päästiin kuuntelemaan sikiön sydänääniä, ja päästiin palpoimaan kohtuja. Lääkkeenjakoa reenattiin myös paikalliseen tapaan.

Lääkkeenjako kärryä :P

 Osastolla on loosseja kaikenkaikkiaan 4, ja yksityisyyttähän ei täällä harrasteta. Ainoastaan niin sanotusti parempituloisilla on mahdollisuus hieman yksityisyyteen, jonka tarjoaa ohuet verhot, jotka roikkuvat katosta alas. Kuitenkin jokainen potilas tietää muiden potilaiden asioista ja syistä, miksi osastolla ovat. Lääkärit kertovat jatkotoimenpiteet kaikkien kuullen, ja ovatpa ne jopa potilaan edessä potilaalle nauraneetkin. Mikä herättää toki kummastusta, mutta kai se vaan on täällä tapana :O

Loossia parempituloisilla tuossa takana.

"Kanslia" :D, tuosa ne potilaspaperit pyörii kaikkien saatavilla

Hyvin hyvin korruptoitunut koko maa.. :/

 Lisää loosseja. Tiistaipäivä siis sujui oikein mukavasti ja fiilikset oli mahtavat kun harjoittelusta kotio päästiin. Keskiviikko taas sujui hieman eri tavalla. Aamupäivästä oli oikein mukavaa, saatiin lääkkeitä jaella ja tippoja laitella ja viedä potilaita leikkuriin sektiota varten. Sitten meidän ohjaaja kertoikin, että meidän tulee hoitaa kaksoset, jotka sektiolla ulos otetaan. Sehän sopi meille! Siellä me nappuloita pyöriteltiin, painoa otettiin ja silmiin laitetttiin jotain rasvaa, jota me ei vieläkään tiedetä että mitä varten se loppujen lopuksi. Kysyttiin kyllä, vaan vastauksena oli niin epäselvää muminaa ja mongerrusta, ettei enää kolmatta kertaa kehdattu kysästä. :D Noh, tässä vaiheessa toki oli vielä ihanaa pieniä vastasyntyneitä pyöritellä. Hommathan toimii aivan eri tavalla kuin Suomessa. Täällä ei oteta lämpöä, ei mitata pituuksia, ei päänympärystä, ei pikakylvetystä, eikä tarkasteta kitalakea. Nappuloista otetaan paino, lasketaan apgarit, sekä laitetaan sitä rasvaa silmiin, jonka jälkeen kääritää epämääräisiin huiveihin, jotka haettu ties mistä.

Seuraava vastasyntynyt olikin sitten paljon heikommassa kunnossa kuin edelliset kaksoset. Vauva tuotiin meille ja kukaan ei mitään sanonut, että mikä tilanne vauvan suhteen. Me aloitettiin kuitenkin heti siinä vauvaa virvoittelemaan ja huomattiin että hyvä että toinen edes hengittää. Kovin oli työlästä hengitys ja meille iski siinä vaiheessa kunnolla päähän, että tää lapsi ei tästä selviä jos ei hommat rupea toimimaan. Ympärillä oli muutamia opiskelijoita, jotka OIKEASTI kuvasi kännyköillä vauvaa kun me sitä yritettiin siinä saada hengittämään. Ainoat apuvälineet mitä meillä oli käytössä oli käsikäyttönen pieni imumömpeli ja omat kädet. Happea saatiin kun kysyttiin kolme kertaa että missä teillä on hapetusvälineet ja nyt vähän äkkiä sitä päälle. Kukaan ei kiirehtinyt, kellään ei kiinnostanut. Asenne oli, että kyllä se siitä. Selviää jos selviää. :O Itselle tuli aivan hirveä olo, niin avuton olo. Mitä tässä voi enää tehdä? Välineitä ei ole, eikä me tiedetä mistä niitä hakea. Tilanne laukesi lopulta niin, että vauva rupesi itse hengittämään, ja hänet vietiin lastenosastolle jatkohoitoon.

Seuraavana päivänä saatiin sen verran selville, että vauva vielä elossa on, mutta seurannassa lastenosastolla edelleen. Tänä päivänä osallistuttiin sit taas lääkehoitoon ja päästiin antamaan suonensisäisesti lääkkeitä, sekä pistämään lihakseen. Toki normi nesteitä saatiin myös antaa. Kirjaukset menee niin että toinen hoitaja antaa lääkkeet ja toinen hoitaja tulee perästä ja kirjoittaa ne ylös. : O Mikä on siis outoa, koska mistä tämä jälkimmäinen hoitaja tietää onko se potilas nyt oikeasti ne lääkkeet saanut. Mutta maassa maan tavalla. Lääkkeiden antokin on aika ajoin hieman outoa. Aseptisuus ja potilasturvallisuus on aika kaukana, mitä seurannut toisten tekemisiä. Onneksi kuitenkin meidän sen päiväinen ohjaaja antoi luvan toimia aseptisesti ja niinkuin meille on opetettu. Mutta hei, koska korruptio niin suuressa osassa ja rahaa ei ole, niin pitää improvisoida kun ei välineitä ole. Näin hän meille sanoi.

Katetroinnit ja sisätutkimukset suoritetaan taustalla olevan verhon suojissa. :)

Kv-opiskelijat tehneet joskus aiemmin :)

Bongasin ikkunasta! :D

Sairaalan yleistä vessaa. Nice nice kun oot just synnyttänyt :P

Käsienpesuallasta

Perjantai päivä meillä on vapaana, koska koulu on suljettu ja bussikyytiä sairaalalle ei ole. Sen lisäksi että menetettiin tämä päivä, me menetetään vaalien takia myös tuleva maanantai ja tiistai. Mahdollisesti jopa keskiviikko. Mistä siis revitään harjottelutunnit, jotta ei apurahoja tartte maksaa takaisin? Kai se on vaan ruvettava tekeen pitkää päivää harjoitteluissa ja otettava sieltä sitten tunti tunnilta niitä takaisin. Saa nähdä miten päästään ollenkaan lomalle täältä, vai meneekö kaikki aika että korvataan menetetyt tunnit.

Tällaiset kuulumiset tällä kertaa. Saa nähdä millaiset mellakat täällä tulee kun vaalit alkavat. :O