Hiukka kuulumisia, jos ei muuta :)

Opettajaan on nyt vihdoin ja viimein saatu yhteys 3 viestin ja toimiston oven takana rynkyttämisen jälkeen, toki lisänä vielä muiden matkaan lähtijöiden ahdistelut. Sovittiin tulevalle maanantaille tapaaminen opettajien ja lähtijöiden kesken. Tarkoituksena on varmistaa että kaikki tarpeelliset asiat on kunnossa ja reissuun lähteminen onnistuu ilman ongelmia. :)

Huomenna aloitetaankin sitten malaria lääkkeiden syönti. Mulla tosiaan on Lariam-merkkistä, jonka sivuvaikutuksina voi olla muun muassa seuraavanlaisia:

- Yleisimmät malarian estolääkityksen yhteydessä raportoidut haittavaikutukset ovat pahoinvointi, oksentelu ja huimaus. Nämä haittavaikutukset ovat yleensä lieviä ja häviävät yleensä lääkityksen jatkuessa. Neuropsyykkiset haittavaikutukset, kuten päänsärky, uneliaisuus, unihäiriöt (unettomuus, epänormaalit unet) ovat tyypillisiä Lariamille.
- Jos Lariam aiheuttaa ahdistuneisuutta, muutoksia mielentilassasi (masennusta), levottomuutta, kouristuksia tai sekavuutta, lopeta lääkkeen käyttö ja ota heti yhteyttä lääkäriin.
- Plus lisänä monta muuta kuten hengitykseen, ruoansulatuselimistöön, verisuonistoon ja sydämeen liittyviä haittavaikutuksia.

Että jos ensi viikon aikana käyttäydyn jotenkin epämääräisesti tai oudosti niin voipi vallan mainiosti johtua kyseisestä lääkkeestä. Ilmoittakaa toki heti jos en ite tajua ;)

Matkaan on siis huomenna enää tasan viikko ja rupiaa jo maa poltteleen jalkojen alla! Ei millään malttaisi enää odottaa reissuun lähtöä. Onhan sitä odotettu jo kauan aikaa, eikö se voisi jo loppua tuo odottaminen?

Kevään viimeinen tentti tuli suoritettua tänään, synnyttävän hoitotyön tentti ja mielestäni se meni peräti hyvin. Saa toki nähdä mitä mieltä opettaja on minun vastauksistani :) Paljon oli kysymyksiä ja semmoista nippelitietoa, vaan niinhän tämä meidän tuleva ammatti onkin. Täynnä osa-alueita ja pieniinkin asioihin ja muutoksiin täytyy osata reagoida ajoissa. 

Tulevana syksynä ei paljon enää kontaktiopetusta olekaan, vaan pääosin loppuaika opinnoissa meneekin harjoittelun parissa. Toivottavasti tuolla Keniassa saadaan reenata synnytyksiä ja paljon! Uskon että päästään kokemaan kyllä paljon sellaisiakin asioita mitä muut täällä Suomen puolella eivät pääse kokemaan välttämättä koskaan. Ikäväähän se on jos vauva kuolee synnytyksessä, tai äiti. Tai perätilassa jää jumiin, tai hartioista jää jumiin. Syntyy vammaisia lapsia, kohtuun kuolleita jne jne. Vaihtoehtoja on monia ja en osaa edes sanoin kuvailla miltä nuo tilanteet voivat tuntua. Toivotaan kuitenkin että pääsääntöisesti harjoittelut menevät sujuvasti ja iloisissa mielin. 

Life goes on, so forget the past and move on!